Luontoliiton toiminnanjohtaja Eskelinen: Stansvikissa voidaan synnyttää Suomelle uusi tapa ratkoa luontokiistoja

Luontoliiton toiminnanjohtaja Riku Eskelinen kannattaa uusien dialogisten kuulemistapojen kokeilemista Stansvikin metsäkiistassa.

”Stansvikissa otettu aikalisä voi antaa mahdollisuuden etsiä jokin uusi, erinomainen tapa ratkoa kaavakiistoja. Stansvikin tilanteesta voisi kasvaa jotain tosi hienoa Helsingille ja jopa koko Suomelle”, Eskelinen sanoo.

Dialogista prosessia ehdotti Itä-Suomen yliopiston ympäristökonfliktien hallinnan professori Lasse Peltonen kestävän elämän media Ykspilkkuvitosessa torstaina.

Luontoliiton metsäryhmä on ollut asukasyhdistyksen ja Elokapinan kanssa mukana osoittamassa mieltä Helsingin Laajasalossa sijaitsevan vanhan metsän kaatamista vastaan. Eskelisen mielestä paikallaan olisi dialoginen osapuolien kohtaaminen esimerkiksi Erätauko-dialogimenetelmää käyttäen. 

Dialogilla tarkoitetaan ilman ennakkoehtoja tapahtuvaa kohtaamista, jonka tarkoitus on kuunnella toistemme kokemuksia ja oppia niistä.

”Aktivistien puolella on hankaluutta ymmärtää, mistä tämä tilanne johtuu. Miksi joku kasvoton virkamies jossain ajaa arvokkaan metsän hakkaamista. Siihen ei löydy vastausta, ellei ole aitoa dialogia”, Eskelinen sanoo.

Stansvikissa ei ole pelkästään jotain elämäntapa-aktivisteja, vaan esimerkiksi luontokadon huippuihmisiä joilla on paras tieto alueen lajeista.

Helsingin kaupunki on keskeyttänyt metsän hakkaamisen Stansvikin alueella toistaiseksi. Tiedossa ei kuitenkaan ole, mitä kaupunki aikoo seuraavaksi tehdä.

Stansvikista voi tulla uusi Koijärvi

Professori Peltonen sanoi torstaina, että Stansvikin kiistaa voitaisiin selvittää aluksi konfliktikartoituksella. Eskelisen mielestä kartoituksesta voi olla hyötyä dialogin järjestäjälle ja kaupungille, mutta aktivisteille tärkeintä olisi kuulluksi tuleminen. Siitä hyötyisi myös kaupunki.

”Jos käytäisiin dialogia, jossa tavoitteena on ymmärtää toisen näkemyksiä, siinä välittyisi arvokasta tietoa molempiin suuntiin. Uskon, että meidän aktivisteilla olisi siihen halua”, Eskelinen sanoo.

Hän huomauttaa, että Luontoliiton tehtävä on tarjota mahdollisuuksia nuorten vaikuttamiselle. Osallistuminen dialogiin olisi heidän päätettävissään.

Eskelisen mukaan on epätodennäköistä, että aktivisteja kiinnostaisi sovitteluratkaisu, jossa ”metsää hakataan vain pikkaisen”. Heille jokainen neliö vanhaa metsää on itseisarvo. Eskelinen kuitenkin uskoo, että dialogissa voisi syntyä yhteinen käsitys siitä, että kiistan takana on suurempia ongelmia kaupunkisuunnittelussa, ja niihin voitaisiin etsiä yhdessä ratkaisuja.

Stansivikista saattaa tulla uusi Koijärvi. Aika näyttää tuleeko, mutta se edellyttää että jokin muuttuu yhteiskunnassa.

”Stansivikista saattaa tulla uusi Koijärvi. Aika näyttää tuleeko, mutta se edellyttää että jokin muuttuu yhteiskunnassa. Esimerkiksi se, että alue säästyi, tai että syntyisi uudenlaisia tapoja ratkaista ympäristökonflikteja”, Eskelinen sanoo.

Eskelisen mielestä Stansvikissa on metsäkiistana uusia elementtejä. Suojelijat ovat leiriytyneet kaupungin keskellä olevassa metsään ja julistaneet sen suojelluksi. Isot luonnonsuojelujärjestöt ovat mukana, mutta myös asukasyhdistykset ja yksityiset ihmiset toimivat aktiivisesti.

”Onhan adresseja kerätty metsien puolesta niin kauan kuin muistan, mutta aina ne ovat menneet kuuroille korville. Mutta tässä on jotain, jota en muista hetkeen nähneeni”, Eskelinen sanoo.

Maailma on muuttunut siitä kun kuulemisprosessit luotiin

Miksi aktivistit eivät sitten ilmaisseet kantaansa metsän arvosta kaavoituksen kuulemisvaiheessa? Eskelisen mukaan kaupunkien kuulemisprosessit eivät tavoita oikeita ihmisiä.

”Maailma on muuttunut niistä ajoista, kun kaupunkien kaavoituksen kuulemisprosessi on luotu. Luontokato ja ilmastokriisi ovat edenneet vakavampaan asteeseen, ja ihmisten näkemykset ovat muuttuneet. Osa kokee tarvetta paljon radikaalimpiin toimiin.”

Ongelmana on kuulemisen jäykkä prosessi. Kaavaan voi jättää lausunnon, ja on yleisötilaisuus, jonka osa kokee lobbaustilaisuudeksi.  

”Pitäisi miettiä uusia tapoja etenkin nuorempien tavoittamiseksi. ”

Eskelisen mukaan nuoret ovat aktivismissaan pirstoutunut kenttä. Monet nuoret voivat olla löyhästi mukana useissa järjestöissä tapauskohtaisesti. Hän puhuu neljännestä sektorista erotukseksi yhdistyksiin järjestäytyneestä kolmannesta sektorista.  Lisäksi aktivistien joukossa on monimuotoisuuden huippuasiantuntijoita, jotka olisi tärkeä saada mukaan vaikuttamaan.

”Stansvikissa ei ole pelkästään jotain elämäntapa-aktivisteja, vaan esimerkiksi luontokadon huippuihmisiä joilla on paras tieto alueen lajeista. Se informaatio ei nyt mene kaupungille.”