Oletko sinäkin vihervuoroinen?
Juuri kun olimme oppimassa, mitä tarkoittavat sellaiset uudissanat kuin ekosysteemipalvelut tai uusintava talous, tulee vihervuoroisuus. Onneksi tämä termi on helppo ja selitettävissä yhdellä tarinalla.
Kun Taavi Forssell oli 16-vuotias puutarhatyöntekijä, hän ajoi Nurmijärven kirkonmäkeä ruohonleikkurilla edes takaisin. Juuri muuta hommaa ei uraansa aloittelevalla nuorella kesätyöntekijällä tuolloin ollut.
”Mun tehtäväni oli pitää kirkonmäki siistinä leikkaamalla nurmikkoa aina vaan. Vaikka näkihän sen jo silloin, että jyrkät nurmikkorinteet alkoivat kovilla sateilla valua mutana alas”, Forssell muistelee.
Sellaista se oli 1990-luvulla. Nurmetettu kirkonmäki sai jopa ympäristöpalkinnon.
Nyt tilanne on toinen. Alue on muuttunut dramaattisesti. Kirkonmäelle on istutettu luonnon monimuotoisuutta vahvistavia lajeja ja nurmikon alaa on pienennetty. Kyltit alueella kertovat kulkijoille muutoksen syistä: alueella yritetään vaalia luonnon monimuotoisuutta ja sen elämää ylläpitävää voimaa.
Emme voi vain ottaa ja ottaa luonnolta
Vihervuoroisuus tarkoittaa luonnon ja ihmisen vastavuoroista suhdetta, jossa molemmat voivat hyvin.
”Haluamme, että ympäristö on hyvinvointia tuottava. Samalla tiedämme, että ihminen on osa luontoa. Hyvinvoinnin pitää näkyä molemmille puolille, sekä ihmiselle että luonnolle. Kauan mietimme, miten se voidaan sanallistaa, ja päädyimme vihervuoroisuuteen. Emme voi elää luonnosta vain hyväksikäyttämällä. Emme voi vain ottaa, ja ottaa ja ottaa”, Forssell sanoo.
Puutarhatyöntekijä Forssell on nykyään Viherympäristöliiton toiminnanjohtaja, joka puhuu vihervuoroisuuden puolesta.
Käytännössä vihervuoroisuus tarkoittaa, että esimerkiksi yksilajisen nurmikkopihan sijaan kaupunkipihoilla suosittaisiin myös puita, pensaita, perennoja ja heinää. Kaikkea ei tarvitse hoitaa kitkemällä ja leikkaamalla. Ruokkoamaton piha voi olla palvelus luonnolle.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Vihervuoroisuus kannattelee ekosysteemipalveluita
- Luonto kannattelee maksuttomilla palveluillaan ihmisen hyvinvointia. Tällaisia ekosysteemipalveluita ovat esimerkiksi maan kyky suodattaa vettä, yhteyttäminen ja pölyttäminen.
- Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen eli luontokato uhkaa näitä palveluita. Tutkijoiden mukaan käynnissä on maailmanhistorian kuudes sukupuuttoaalto .
- Vihervuoroisuus tarkoittaa, että luonnon hyvinvoinnin turvaamiseksi ihminen tekee myös vastapalveluksia luonnolle, jotta luonnon elämää ylläpitävä kyky säilyy.
- Kestäyyssiirtymässä ihmiskunta opettelee elämään uudella tavalla suhteessa luontoon, ja sen merkiksi kieleen tulee vihervuoroisuuden kaltaisia uusia sanoja.
Annan heinänurkan kasvaa
Mitä vihervuoroisuus sitten tarkoittaa ihan tavallisen kerros- tai pientaloasukkaan näkökulmasta?
Forssell sanoo, että jokainen voi omalla panoksellaan edistää vihervuoroisuutta. Pienillä teoilla, kuten monimuotoisen kasvillisuuden lisäämisellä omalla tai taloyhtiön pihalla, on vaikutusta.
”Ei tarvitse tehdä isoja muutoksia. Voit tuoda omalle pihallesi suunnitelmallisesti kasvilajeja ja antaa heinänurkan kasvaa. Voikukka ei ole paha asia, niiden voi antaa olla. Hyväksy se, että se on monimuotoista luontoa, se on hyväksi monimuotoiselle eliömaailmalle ja pitkällä aikavälillä sinulle itsellesi.”
Torjunta-aineita kannattaa välttää ja hyönteishotelleita suosia. Mutta mitään ehdottomuutta Forssell ei kannata.
”Jokainen toimii tavallaan. Itse kitken voikukat omalta pieneltä rivitalon pihanurmelta. Mutta sen lisäksi istutan yrttejä, runsaasti perennoja, herukoita, raparperia, aitoviiniköynnöksiä ja vadelmaa”, Forssell sanoo.
Vihervuoroinen voi olla myös talvella. Aiemmin lumen varastoinnille raivattiin tilaa luonnolta, ja sulamisvesi johdettiin pois ojia tai asfaltoituja kansia pitkin. Raivaamisen sijaan lumen varastointipaikkoina voidaan käyttää harkiten ja suunnitelmallisesti viherkaistoja ja niiden imeyttäviä pintoja.
”Meillä on ollut yksioikoinen ajatus, että raivataan tilaa, jotta saadaan lunta jonnekin. Usein tilan raivaaminen on luonnolta pois. Luonnonmukaiset hulevesirakenteet lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja samalla viivyttävät ja puhdistavat hulevesiä.”
Hoitamaton ryteikkö vai vihervuoroinen puutarha?
Kaupunkitilassa vihervuoroisuuden soveltaminen voi merkitä verrattain isoa esteettistä muutosta. Monilajinen ja astetta luonnontilaisempi ympäristö ärsyttää joidenkin silmää.
”Osalle tämä on erittäin tervetullutta, kun taas toisille saattaa tuntua siltä, että alue on hoidettu huonosti. Tämä riippuu siitä, miten viheralueita hoidetaan ja miten niistä viestitään”, Forssell sanoo.
Vaatii ammattitaitoa valita puutarhaan sellaisia lajeja, jotka siellä menestyvät, ja vaatii resursseja auttaa niitä kukoistamaan. Pitkällä aikavälillä panostuksista on palkintona hyvinvoiva ympäristö.
Yksilajisista ympäristöistä pitää oppia pois. Ihmiset on vuosikymmenien aikana totutettu siihen, että hieno piha muistuttaa golfkenttää. On syntynyt ideaali puunatusta, lajistoltaan köyhästä ympäristöstä.
”Olemme tähän kuvastoon viheralalla itsekin syypäitä. Jos menet katsomaan asuntojen esittelyikkunoita, siellä näkyy tuija-aitaa ja siirtonurmea. Se on luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta autiomaata”, Forssell sanoo.
Vihervuoroisuus näkyy jo kaupungeissa
Euroopassa on alettu rakentaa viherkansia ja kattoja, ja jopa puita on istutettu talojen katoille. Talot saattavat näyttää metsäisiltä torneilta. Esimerkiksi Milanon puita ja pensaita kasvava pilvenpiirtäjä Bosco Verticale, Amsterdamin Valley ja Utrechtin Wonderwoods ovat kunnianhimoisia hankkeita, joissa viheralueet ovat olennainen osa uuden kaupunkitilan rakentamista.
Vihervuoroisuus alkaa näkyä Suomenkin kaupungeissa. Esimerkiksi liikenneympyröiden annetaan paikoin kasvaa heinää. Päiväkotien pihoja ei aina päällystetä muovimatolla, vaan jätetään tilaa luonnollisille kasvipinnoille.
”Tulevaisuudessa uskon, että esimerkiksi viherseiniä ja -kattoja nähdään entistä enemmän kaupunkiympäristössä”, Forssell sanoo.
Viherkatot viilentävät lämpenevässä ilmastossa. Tarvittaessa kasvit voidaan tuoda sisälle talveksi.
Forssell tuo esiin 3-30-300 periaatteen, yhden keinon havainnollistaa vihreämpää ja monimuotoisempaa kaupunkiympäristöä. Jokaisesta ikkunasta tulisi näkyä vähintään kolme puuta, mieluiten eri lajeja. Kaupungissa 30 prosenttia alueesta tulisi olla puiden latvuspeitossa. Matkan lähimmälle viheralueelle tulisi olla korkeintaan 300 metriä.
Kaupungissa tulisi siis olla runsaasti helposti saavutettavia viheralueita.
”Ehjä sini-viherrakenne on iso poliittinen asia. Ettei olisi vain laikkuja, vaan toisiinsa liittyviä viheralueita, jotka mahdollistavat lajien menestymisen laajasti”, Forssell sanoo.
Viheralan keskusjärjestö
- Viherympäristöliitto on viheralan valtakunnallinen keskusjärjestö. Viheralan ammattilaisiin kuuluu esimerkiksi maisema-arkkitehtejä ja -suunnittelijoita, viherrakentajia, puutarhureita, puunhoitajia eli arboristeja, taimistoviljelijöitä ja alan opettajia.
- Vihervuoroisuus on esillä Viherpäivien ohjelmassa Jyväskylässä 14.–15.2.2024.
