Koira on monen ainoa ystävä, mikrobipankki ja katumaasturin veroinen päästökone

Someraivo koirista repesi Hyvän Tulevaisuuden Aamukahveilla! Aavistuksen tekisi mieli tehdä tuollainen otsikko.

Mutta ei. Journalismissa saa kärjistää, muttei liikaa. Koirista nimittäin repesi sävykäs, kunnioittava ja moniulotteinen näkemysten vaihto. Suorastaan somerauha. Ja sitähän Ykspilkkuviis, tuo ilmastonmuutoksen Seiska, on syntynyt lietsomaan.

Hyvän Tulevaisuuden Aamukahvien chatissä keskusteltiin viime tiistaina 1.10.2024 siitä, mikä rooli lemmikkieläimillä on kestävässä elämäntavassa.

Aamukahvit ovat Ykspilkkuviis Median ja Suomen Akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman SISU-hankkeen järjestämiä kohtuullisen elämäntavan kohtaamisia, joissa pöyhitään vaihtoehtoisia näkymiä tulevaisuuteen. Kahveilla vieraat keskustelevat prossori Arto O.Salosen johdolla, ja chatissä käy samaan aikaan kahvilatunnelmaa täydentävä sorina. Lokakuun kahveilla aiheena oli 1,5 asteen elämäntavat ja osallistujia huimat 185.

Koko keskustelu löytyy tallenteena ja tekstinä alempaa. Mutta ensin muutama nosto loistavilta chattaajiltamme.

Chatissa otettiin vanhemmat ikäpolvet esimerkiksi kestävästä elämäntavasta. Vaatimattomaan elämään on voinut liittyä jopa lemmikittömyys. Olisiko siitä esikuvaksi myös nykypäivänä, keskustelija pohti:

”Uskon, että osalla on ollut tämä ilmastoystävällinen elämäntapa jo lähes 80 vuotta Suomessa, nimittäin osa ikäihmisistä – itselläni tällainen lähisukulainen, joka ei ole koskaan lentänyt, ei käytä nettiä (dataliikenteellä nykyään isompi hiilijalanjälki kuin lentoliikenteellä), ei ole omistanut kotieläimiä (esim koiralla saattaa olla maasturin hiilijalanjälki), ei autoa (käyttänyt  julkisia liikennevälineitä), harrastaa kävelyä, meressä uimista, kävelee kirjastoon lukemaan lehdet ja syönyt aina suomalaista perusruokaa, juureksia, poiminut marjojakin ym., ei osta juurikaan mitään “koska en tarvitse”, kierrättää roskat – uskon, että hänellä on pieni hiilijalanjälki ja ei muuten mieti ollenkaan ympäristöasioita on vain aina elänyt ns. kohtuullisesti ja vaatimattomista, ikää 77. – tätä ryhmää ei koskaan tuoda esiin minusta –  ja olisi malliksi monelle nykypolvellekin🙂!

(Katumaasturi-vertaus on perusteltu esimerkiksi tässä YLE:n jutussa., huomauttaa tässä 1,5:n toimitus.)

Kiitos sävykkään aloituksen ja fiksujen keskustelijoiden, koirista ei tullut keppihevosia someraivolla ratsastajille.

Toinen keskustelija lavensi näkökulmaa:

”Aika harvaa asiaa voi katsoa vain yhdestä näkökulmasta tai myöskään yhdestä päästönäkökulmasta. Esimerkiksi täällä mainittu koira on aika monimutkainen näkökulma, ei kovinkaan yksiselitteinen. Planetaarisen hyvinvoinnin näkökulmasta koiranomistajat liikkuvat omistajiaan tutkitusti paljon ja omistajat saavat paljon hyvinvointia lemmikistään. Lisäksi ainakin lapsiperheessä koira syö paljon hävikkiruokaa, syventää luontosuhdetta ja tuo hyviä mikrobeja perheelleen.”

Kommentoija jatkoi, että päästöjen näkökulmasta koiralla on myönteinen vaikutus elintapoihin:

”Ei lennetä, koska koiraa ei saa mukaan, ei olla ruudulla sillä koira vie ulos ja tuo sisältöä kotiin muuten. Toki päästöjäkin tulee, mutta tarkoitan, että esimerkiksi näistä näkökulmista koira on osa monimutkaisempaa elämäntapojen tarkastelua. Tässäkin kuten monessa asiassa tapa miten elää koiran kanssa ratkaisee paljon🐶😌”

Keskustelun aloittaja huomautti takaisin:

”Toisaalta ilman koiraakin voi liikkua milloin vain ja samalla lailla – silloin jää se koirankin (ellei sokean tms. apukoira) hiilijalanjälki pois🙂”

Juttu levisi canineista felineihin:

”Lemmikin merkitys hyvinvointiin on kiistaton. Terv. Kissanomistaja.”

Koiria on karvoihin katsominen, muistutti eräs:

”Koiriin liittyen: tässäkin on eroa, onko koira varta vasten ihmistä varten teetetty, vai ns. second hand, eli koditon rescuekoira tai kodinvaihtaja, jolle on annettu koti. Kannustan jälkimmäiseen, eettisistäkin syistä.”

Ettei vain halottaisi koirankarvoja, muistettiin myös mitä sanotaan koiran uskollisuudesta:

”Koira on ihmisen paras ystävä!!!!”

Joillekin jopa ainoa:

”Kannattaa tutustua koirien terveyshyöty-tutkimuksiin. Kaikilla ihmisillä ei myöskään valitettavasti ole hyviä ihmissuhteita. Minusta on ongelmallista niputtaa rakkaita lemmikkejä vastakkain vaikka autoilun kanssa.”

Ykspilkkuvitosen Marja Heinonen veti koirakeskusteluun mukaan kahvien keskusteluvieraat, Pro Vege ry:n toiminnanjohtaja Jukka Kajanin ja EU 1.5° Lifestyles -hankkeen Michael Lettenmeierin. Heinonen ehdotti että koirat ovat esimerkki asiasta, jota voidaan tarkastella päästöjenkin suhteen useasta eri näkökulmasta.

”Tämähän on vähän niin kuin harakka,  että pistät nokkaa yhteen suuntaan ja pyrstöä toiseen”, Heinonen ehdotti, ja kuulija saattoi olettaa, että sama pätee kirsuun ja häntään.

”Mulla tuli nyt mieleen jotain”, Lettenmeier sanoi. ”Mä en tiedä, onko sillä mitään evidenssiä, mutta onko esimerkiksi koiraihmiset sellaisia, jotka loppujen lopuksi matkustaa vähemmän, koska heillä on se koira huollettavana. Mä en tiedä, mutta näkisin et sehän voisi olla suuri hyöty esimerkiksi koirasta”,

”Kyllähän koiraakin voi varmaan kasvattaa eri tavoin, voi pitää erikokoisia koiria ja niiden ruokavaliossakin voi olla vaikuttamisen mahdollisuuksia”, Lettenmeier jatkoi.

Pro Vegen Jukka Kajan toi keskusteluun lisämaustetta muistuttamalla, että lemmikiruoat ovat kestävien elintarvikeinnovaatioiden testialusta.

”Mulla ei lemmikkimaailmasta ole kovin paljoa näkemystä ja tietämystä, mutta ruokaan liipaten, että onhan lemmikkiruokabisnes aivan valtava”, Kajan sanoi.

”Jos sinne pystyy sitten tarjoamaan kestävämpiä ratkaisuja, se vaikuttavuus on tosi hurja. Pieni, mutta mielenkiintoinen nyanssi, että samanlaisia uuselintarvikelupia ei tarvita lemmikkiruokaan kuin ihmisruokaan. Kaikki uudet ruokainnovaatiot esimerkiksi solumaatalouteen liittyen, niiden ensimmäinen market entry tulee lemmikkiruokiin.”

Katso koko keskustelu Youtube-tallenteena alla olevasta linkistä. Tekstityksen on tehnyt tallennetta varten SISU-hankkeen Hilma Möttönen. Voit myös lukea koko keskustelun tekstimuotoisena videon alempaa.

Seuraavat Hyvän Tulevaisuuden Aamukahvit ovat 5.11.2024. ja aiheena on  Tilaa Zoom-linkki tilaisuuteen täältä.

Lue koko keskustelu 1,5 asteen elämäntavoista tästä:

 [Arto:]

Jep. Oikein hyvää huomenta.   Nämä aamukahvit tarjoaa Strategisen tutkimuksen hanke   Kohtuusratkaisulla kohti sisukasta, vihreää ja oikeudenmukaista Suomea. Tästä hankkeesta tulee Hilma Möttönen   Myös minä olen siellä vetäjänä. Nämä kahvit toteutuu yhteistyössä Ykspilkkuviis Median kanssa.   Sieltä on Marja Heinonen ja Taneli Heikka meillä täällä.   Vieraat tänään, kun aiheena on puolentoista asteen elämäntapa, ovat Michael Lettenmeier ja Jukka Kajan. 

Puhutaan sekä yksilön tasolla että yhteiskunnan tasolla muutoksesta, joka tarvitaan,   jotta päästäisiin sellaiseen tulevaisuuteen, joka on hyvä.   Nythän on sen tyyppinen tilanne, ettei tarvitse muuta kuin jatkaa tällä tiellä, jolla ollaan, niin oikein huonosti käy.   Eli ollaan menossa sellaista tulevaisuutta kohti, jota kukaan ei toivo, jota kukaan ei halua.   Siksi tarvitaan muutos. Sen muutoksen pitäisi läpäistä kokonaisia yhteiskuntia, päätöksentekoa   ja jokaisen kansalaisen arkista käyttäytymistä. Tänään me keskitytään etenkin ilmastonmuutokseen.   Se on asia, josta tiedeyhteisöllä on konsensusta ehkä enemmän kuin monesta, monesta muusta asiasta.  

Tiedetään, että nykyinen ilmastonmuutos poikkeaa niistä lukuisista maapallolla aikaisemmin olleista   ilmastonmuutoksista, jotka eivät ole johtuneet ihmisestä. Mutta tää nykyinen johtuu pääasiassa ihmisen toiminnasta.   Mielenkiintoista on, että tällaiset planetaariset ilmiöt edellyttävät hyvin pitkän aikavälin ratkaisuja, ajattelua,   ehkä jopa maailman hahmottamista eli todellisuuskäsitystäkin, jossa katsotaan samaan aikaan pitkälle   ja toisaalta tehdään toiminnassa muutoksia tänään, tässä ja nyt.   Käytännössä esimerkiksi tänään päästetty hiilidioksidi on Ilmakehässä 80 vuotta.   Se rasittaa meidän jälkeemme eläviä ihmisiä. Tämä muutos on, mihin haluaisimme tarttua kiinni tänään.   Miten tässä pitäisi toimia, että tulevaisuus olisi hyvä? Miten pystyttäisiin varmistamaan,   että pystytään hidastamaan käynnissä olevaa, ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta   ja myös yhä enemmän korjaamaan niitä haittoja, joita on jo syntynyt? 

Se on selvää, että jos nää haitat kasvaa suuremmiksi, se vaatii enemmän rahaa ja resursseja.   Käytännössä jos vaikka sähköverkko menee nurin, ei sitä voida ajatella niin, että no, seuraava hallitus korjailee sitten,   jos pystyy, jos rahaa on.  Ei, vaan siihen korjaamiseen pitää ryhtyä heti.   Mitä tahansa muuta tällaista yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttavaa isoa tuhoa,   mitä voi aiheutua siksi, että ilmasto muuttuu.   Ennaltaehkäiseminen olisi halvempaa ja se varmistaisi paremmin hyvän tulevaisuuden.   Toisaalta se on epärealistista nyt. On jo käynnissä niin selkeä muutos, että täytyy myös samaan aikaan valmistautua   torjumaan haittoja ja jo torjua niitä ihan aktiivisesti.   Tämä on todellisuus, jossa eletään. Hienoa on, että asia ei ole vielä karannut käsistä.  

Mutta painetta nopeaan toimintaan on, koska keikahduspisteiden yli kulkeminen tarkoittaa,   että planeetta alkaa itse kiihdyttämään ilmastonmuutosta. Silloin ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa asiaan pienenevät.   Kyse näissä keikahduspisteissä on vaikka ikiroudan sulamisesta tai merivirtojen kääntymisestä   tai ikiaikaisten jäiden sulamisesta.   Asioista, jotka ovat olleet vakaita viimeisten tuhansien vuosien aikana, mutta jotka eivät enää ole vakaita.   Niissä on alkanut tapahtumaan muutosta. Nyt vielä asiat on mahdollisia ja siksi tässä on hienoa puhuakin siitä,   että me tehdään tulevaisuus, joka on todeksi tekemisen arvoinen. Lähetään kohti ratkaisuja nyt saman tien.   Michael, miltä tämä kuulostaa? Miten sä lähdet ratkaisemaan asiaa, joka on melko iso ja varmasti sellainen,   joka on ratkaisemisen arvoinen eli ilmastonmuutoksen hidastaminen ja toisaalta sitten siihen varautuminen,   että tässä kuitenkin haittojakin tulee?  

[Michael:]

Huomenta kaikille vaan täältäkin.   Näen tässä hyvänä, että meillä on oikeastaan… Me tiedetään erittäin hyvin, mitä tarvitaan siihen ratkaisuun   ja mikä ei riitä.  Meillä on tässä nyt ollut käynnissä tämmöinen EU-projekti,   missä viidessä eri maassa katsottiin kansalaisten ja muiden tahojen kanssa,   mitä edellyttäisi, jotta päästäisin puolentoista asteen elämäntapoihin eli semmoisiin elämäntapoihin,   joiden avulla pystyttäisiin pysymään Pariisin ilmastosopimuksen rajojen sisällä.   Siinä opittiin, että yksikään EU-maista eikä monista muistakaan pysty siihen enää ilman muutoksia elämäntavassa.   Siellä laskeskeltiin ihan läpi, mihin päästään teknologian muutoksilla ja todettiin, että ne ei tule riittämään.   Sekään ei ole välttämättä täysin uutta, koska IPCC:kin on sitä sanonut, mutta se tuli tässä aika hyvin vielä kerrattua   ja osoitettua aika monen maan aineistolla.  Eli tarvitaan muutoksia kulutuksessa.  

Sitten meillä oli semmoisia työpajoja kansalaisten kanssa ja siellä opittiin, että kansalaisilla on kyllä valmius muutoksiin,   mutta voidaan sanoa, että kaikki ilmastoteot ei ole yhtä suosittuja. On suuriakin eroja.   Toisaalta kansalaisten valmiutta voidaan kyllä edistää erilaisin keinoin.   Samoihin tuloksiin me ollaan Suomessa päästy aikaisemminkin esimerkiksi meidän ilmastopalapelityöpajoissa,   että valmiutta on, mutta sitä voidaan myös lisätä vielä.   Valmiuden lisäämisestä siinä EU-projektissa havaittiin, että meillä on seitsemän keskeistä estettä, joihin pitäisi puuttua   tai vastaavasti, jos halutaan toteuttaa puolentoista asteen elämäntapoja valtavirrassa,   meidän pitää rakenteiden puolellakin tehdä rutkasti työtä sekä korvien välissä että sitten käytännön tasolla. 

[Arto:]

Selkeää. Eli tämä vahvistaa, että oikeasti muutoksia tarvitaan.   Pelkkä teknologinen kehitys ei ratkaise vaan nyt tarvitaan myös ihan arkisessa käyttäytymisessä muutoksia.   Michael toimii tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa ja myös vetää yritystä, jonka nimi on D-mat.   Sitten meillä on toisena asiantuntijana Jukka Kajan, joka puhuu ruokaratkaisujen puolesta,   entistä kestävämpien ruokaratkaisujen puolesta eli on Pro Vegessä toiminnanjohtajana.   Miltäs tämä kuulostaa susta?  

[Jukka:]

No, kyllä mä nyökkäilin tuossa Michaelin puheenvuoron aikana. Toi, mihin hän päätti, että tarvitaan muutosta   korvien välissä ja rakenteissa, niin siinähän ne ratkaisut sitten onkin.   Viisi, kuusi vuotta sitten mä vaihdoin alaa kokonaan. Mietin silloin, missä hommissa mä pystyn saamaan   vaikuttavuutta aikaiseksi nimenomaan ilmastonäkökulmasta ja silloin pohdin suuntia hyvin monella skaalalla.   Lopulta ruoka oli tosi ilmeinen valinta myös sen takia, että on hurjan kiinnostava ruokamurros käynnissä.   Mä halusin mukaan siihen etupenkkiin istumaan.

Mun omat pohdinnat tuli mieleen viime perjantaina, kun tapasin yhtä sijoittajaa, joka puhui,   miten hän on päätynyt ruokahommiin mukaan. Hän sanoi, että tää on kaikista näistä isoista ilmastokysymyksistä se,   joka on hänen mielestään helpoin ratkaista. Liikenne, lennot, maantie… Sähköautoissa on omat haasteensa,   mutta ruoassa on kaikki isot palikat paikallaan. Vielä tarvitsisi saada ne pään välissä olevat ja yhteiskunnan rakenteet mukaan.   Ei ole mitään isoja teknologisia esteitä tai muuta, jotka estäisi jollakin tavalla.   Mutta kyllä se päänsisäinen muutos taitaa olla aika hemmetin haastava kyllä lopulta. 

[Arto:]

Joo. Ajattelen, että olennaista olisi, että saataisiin heti itse jotain hyvää.   Ja jos me samalla hoksattaisiin, että kas, tässähän kokonaisuuskin voittaa,   silloin oltaisiin ehkä lanseeraamassa sellaista muutosta, jolla on menestyksen mahdollisuudet.   Nyt, jos ajatellaan tuota kulkutapoihin liittyvää muutosta ja kansanterveydellisiä haasteita,   joita vähäinen lihasten käyttö aiheuttaa, siinäkin on aika herkullinen muutoksen mahdollisuus olemassa.   Ihminen voi lihasvoimasta liikkumista lisäämällä saavuttaa itselleen heti sellaisia terveyshyötyjä, jotka alkaa tuntua arjessa,   työhyvinvoinnissa tai vaikka ajattelussa olevien ideoiden virtaamisessa.  

Sitten samalla: Kas, se on just se ratkaisu, mikä on hyvä ilmaston ja kokonaisuuden kannalta   ja joka on voittava, jos ajatellaan, mihin suuntaan tätä planeettaa kannattaa kääntää.   Tai sitten ruokaratkaisuissa terveellisen ruoan suuntaan kääntäminen antaa itselle hyötyä.   Kansantalous tykkää, kun terveyssektorin ei tarvitse korjailla syömisestä aiheutuvia haittoja   ja samalla terveellinen ruoka on myös sitä, joka on tulevaisuuden kannalta hyvä.   Eikö tämä ole, Michael, sitä, mistä me on juteltu aikaisemminkin?   Eli me laitetaan ihmisen itsekkyys ja epäitsekkyys kimppaan ja palataan siihen, mitä meistä jokainen on.   Me ollaan itsekkäitä olentoja ja samaan aikaan epäitsekkäitä olentoja. Me ollaan egoisteja ja altruisteja yhtä aikaa. 

[Michael:]

Joo, se on yksi jännä juttu.   Sanoisin, että puolentoista asteen elämäntavoissakin hyödyt on hyvin selkeitä.   Se näkyy ruoassa, liikkumisessa ja tietysti muuallakin.   Mä ehkä vielä lisäisin tuhon Jukan juttuun, että ruoka on tietysti myös niistä kaikista välttämättömin.   Vaikka mä istuisin kotona koko päivän tai vaikka nukkuisin sillan alla tai metsässä, mun on pakko syödä.   Siinä mielessä se on välttämätöntä. Toisaalta sitäkin ollaan huomattu kyllä, että ruoka on semmoinen,   missä voi lähteä muutoksiin joka päivä ja pienin askelin.   Se on siinä hyvä. Silti siinäkin tulee esille, kuinka iso laiva meillä on siinä käännettävänä.   Siinä on toisaalta myös näkynyt viime vuosina mukavasti, kuinka kysyntä ja tarjonta ruokkii toisiansa.   Ainakin Suomen ruokamarkkinoilla se on näkynyt mukavasti ja se muutos on jo alkanut,   vaikkei se tilastoissa vielä niin hurjan paljon näy. 

[Jukka:]

Kyllä joo. Ruoka on sikäli haastavaa, että niitä yksittäisiä päätöksiä pitää tehdä joka päivä niin hirveän monta.   Ruokavalinnat perustuu tosi voimakkaasti tapoihin ja tottumuksiin, jolloin autopilotti ohjaa niitä valintoja   väistämättä tosi, tosi paljon. Jonkun tutkimuksen mukaan ihminen tekee 200 syömiseen liittyvää päätöstä päivässä   ja jos niihin jokaiseen autopilotti tarjoaa vanhan ratkaisun, sitten pitää tsempata jollakin tavalla, että pääsee sen autopilotin ohi.   Ei ne kestävät ruokavalinnat ja etenkään uusien tottumusten muodostaminen ole aivan niin helppoa.   Ja sitten vielä yhteiskunnan rakenteet, meidän ympäristö ja valintaympäristö ovat muotoutuneet siten,   että ne tukevat just niitä vanhoja tottumuksia ja ne oikein ruokkii sitä autopilottia.   Vaikka marketissa pitää nähdä vähän vaivaa, jotta löytää kasvipohjaiset ruoat jostain ja niin poispäin.   Ei aivan yksioikoista, mutta mahdollista. 

[Arto:]

Ja sitten varmaan sellaista ehdottomuutta on aika paljon myös suomalaisessa suhtautumistavassa.   Täytyy olla ihan kertaheitolla laidasta toiseen reunaan se muutos. Siinä ei siedetä sellaista keskeneräisyyttä.   Jos ajattelee, pystyykö ihminen olemaan täysin neutraali suhteessa ympäröivään todellisuuteen ja luontoon,   jonka osa itse jatkuvasti on, halusinpa sen sitten myöntää tai kieltää, niin eihän sitä pysty oleman neutraali.   Kaikki ihmisen tarvitsema otetaan luonnosta ja palautetaan luontoon. 

Jos katselee tässä ympärilleen, mikä tässä on sellaista, mikä ei olisi lähtöisin luonnosta, niin ei yhtään mikään.   Me ollaan osa tätä planeetan todellisuutta ja nyt meidän pitäisi oma olemassaolo sujauttaa tähän planeetan todellisuuteen   mahdollisimman vähillä vaurioilla, mahdollisimman harmonisesti,   niin että kokonaisuus säilyisi ehjänä ja elinvoimaisena.  Koska se on pohjimmiltaan ihan mahdoton tehdä täydellisesti,   mun mielestä keskeneräisyyden sietäminen olisi aika hyvä asia. Lähdetään tekemään pieniä tekoja kohti päämäärää,   joka on kuitenkin kirkas ja selkeä. Nyt jos miettii, mikä oikeasti on suurta, niin ihan hyvä ehkä palauttaa mittasuhteet. 

Kyllä tässä maailmankaikkeudessa, tällä meidän planeetalla on aika pieni rooli. On sen verran suuri tämä kaikkeus.   Jos miettii tästä näkökulmasta, niin todella suuria asioita ei pysty kukaan ihminen tekemään.   Vaikka koko valtio tekisi jotain, onko se nyt tässä maailmankaikkeudessa suurta?   Tai jos tämän Sinisen planeetan poistaa kaikkeudesta, niin mikä muuttuu? No ei juuri mikään.   Jos tuolle tielle lähtee, niin eihän mikään riitä.  Kannattaakin mennä ihan toiseen suuntaan ja ajatella,   että haluan antaa itselleni mielekkään merkityksellisyyden ja tarkoituksellisuuden tuntua täynnä olevan elämän nyt   ja siksi päättäväisesti alan tekemään sen, mitä pitää tehdä, että tulevaisuus olisi houkuttelevan hyvä. 

[Michael:]

Mä voisin, Arto, lisätä tähän.   Mainitsit, että ei tarvitse olla täydellistä. Se on totta, mutta ehkä kannattaa silti lähteä tietyllä tavalla kokonaisvaltaisesti   ja ymmärtää kokonaiskuvaa. Mainitsit äsken tai puhuit pienistä teoista, niin mä siihen ehkä vähän takertuisin.   Me ollaan kyllä semmoisessa tilanteessa, että meidän pitäisi ottaa ne suuretkin teot käyttöön,   jotta ei takerruttaisi pikkuasioihin, jotka ei kokonaisuutta tule muuttamaan. Esimerkiksi ruoassahan paljon puhutaan   ja viime Suomen presidentin aikana vielä enemmän puhuttiin ruokahävikistä.   Mutta kyllä täytyy myöntää, että se on suht pieni tekijä Suomessa. Sillä ruokahävikillä ei saada sitä laivaa käännettyä   Suomessa, koska meillä syntyy jo suhteellisen vähän ruokahävikkiä. 

Mutta mitä me syödään, se ruokavalio, niin se on se iso juttu. Siinä ei pienet teot siinä mielessä auta.   Tietysti sitä voi muuttaa pikkuhiljaa, mitä syödään.   Sitähän voi aloittaa vaikka, että yhtenä päivänä viikossa kokeilee uusia ruokavaliojuttuja   ja samalla oppia lisää sekä makuja että ruoanlaiton taitoja ja uusia ruokia löytämään ja niin edelleen.   Silti on hyvä tavoitella riittävän suurta muutosta, koska se on välttämätöntä. 

[Jukka:]

Marja siellä ilmeisesti jo availee mikrofonia, mutta saanko nopeasti kommentoida vielä?   Tottumusten muodostamisesta, pienistä tai isoista teoista ja siitä ehdottomuudesta, niin siihen kommentti.   Paljon kysytään, että no, miten sitä ruokavaliota lähdetään muuttamaan. Onko se just kerran viikossa eka   ja sitten siitä useammin ja useammin tai sitten saman tien kokonaisremontti?   Siihen ei välttämättä edes ole yhtä ainoata vastausta.  Toiselle toimii toinen.   Joillekin lihaton lokakuu tai vegaaninen tammikuu on aivan äärettömän tehokkaita keinoja.   Toisille sitten ne ei toimi lainkaan ja se vaatii vähittäistä totuttelua.   Arton kommentti, että lähetään tekemään niitä itseä palkitsevia juttuja, jotka tuntuu mielekkäitä ja tuo arvoa omaan elämään. 

Mä oon ehkä siinä vähän vastarannan kiiskenä ja ajattelen, että me ei voida luottaa ihmisten hyvään tahtoon   ja hyviin pyrkimyksiin, jotta me saadaan tää laiva käännettyä. Niitä ihmisiä, joita tämä homma kiinnostaa on sen verran,   että olisivat valmiita tekemään arjen päätöksiä riittävän paljon, on harmillisen vähän vielä.   Mieluummin ajattelisin, että yksilöt tehköön, mitä tekevät ja joku valtaa käyttävä päättäköön,   että ne yksilön tekemiset vaan sattuu nyt olemaan hemmetin kestäviä.   Vaikka se, että tarjotaan jossain tilaisuudessa kasvisruokaa defaulttina.   Sitä ei tarvitse yksilön lähteä tekemään, koska se on joku muu jo päättänyt.   Se on hyvää ja elämyksellistä ruokaa, aivan kuin olisi jokin muu.  

[Taneli:]

Kiinnitin huomiota tuolla chatissa parissa, kolmessa puheenvuorossa on tullut ilmi,   että meillä kestävä elämäntapa on itseasiassa tosi lähellä historiassa. On vanhoja ihmisiä, jotka vielä porskuttavat   ja jotka ovat eläneet koko elämänsä aika kestävällä tavalla. Yhdessä kommentissa sanotaan, että ei ole koskaan lentänyt,   ei käytä autoa, käyttää aina julkisia, harrastaa kävelyä, ui meressä tai käy julkisessa uimahallissa,   kävelee kirjastoon, lukee lehdet, syö suomalaista perusruokaa eli juureksia ja marjoja ja niin poispäin.   Lista on pitkä tällaisesta perinteisestä suomalaisesta elämäntavasta, joka on itseasiassa varsin kestävä.   Herättääkö se, Michael ja Jukka, teissä toivoa tai mitä se herättää?   Elämäntavan muutos on tapahtunut niin tavattoman nopeasti, että meidän ei tarvitse astua kovin isoa askelta   historiallisesti taaksepäin, jotta oltaisiin itseasiassa hyvin paljon kestävämmissä elämäntavoissa kuin tällä hetkellä ollaan. 

 [Michael:]

No, se on siis totta, että meillähän on ihan paljon ihmisiä, jotka elää jo joko esimerkiksi tämän hetken   puolentoista asteen elämäntavan vaatiman hiilialanjäljen rajoissa tai hyvin lähellä sitä.   Mä en tiedä, onko siitä niin paljon apua, että siitä ei ole niin kauhean kauan, että elettiin selvästi kestävämmin,   koska ollaan nyt kuitenkin kymmeniä vuosia myös rakenteet säädetty toiseen suuntaan.   Jos mä otan esimerkin muualta kuin ruoasta, esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa,   paljon suomalaisetkin, jotka siellä matkustaa, valittaa, että junat myöhästelee. Eihän se nyt ihme ole, kun 60-70 vuotta   on investoitu lähinnä autoilun olosuhteiden parantamiseen.  Nyt kun sitten junamatkustamisessa kysyntä kasvaa,   niin sitten se systeemi menee tukkoon ja joutuu äärirajoille. Tavallaan siitä ei ole sen pidempi aika, että asiat oli hyvin,   niin niitä on ehditty kuitenkin pilaamaan. Siksi meidän pitää aika johdonmukaisesti puuttua just siihen, mikä meitä rajoittaa.   Jukka sanoi sen tosi hyvin, että meidän pitäisi säätää ne systeemit kuntoon, koska eihän me voida edellyttää,   että jokainen tekee tietoisesti 200 kertaa päivässä fiksumman ruokapäätöksen. Pitäisi päättää vielä muistakin asioista   kuin vain ruoista.

[Jukka:]

Raskaaksi käy. (naurahtaen) 

 [Michael:]

Raskaaksi käy. Siksi se on just niin tärkeää, että tietysti on aina kotiinpäin jokainen, joka saa säädettyä   elämäntapansa parempaan suuntaan omin voimin, mutta me ei voida odottaa, että se tapahtuu kaikkien kanssa näin.   Niin kauan kuin esimerkiksi meidän hinnat ei kerro sitä ekologista totuutta vaan jotain aivan muuta,   niin se on esteenä monille ihmisille valita fiksummin.  Sehän ei ole kaikissa asioissa niin,   että hinta pilaa sen valinnan, mutta joissakin. Ja niin kauan kuin politiikka heiluu kuin hevosen häntä, eikä näytä yhteen suuntaan   ja osoita, että okei, tähän kestävämpään elämäntapaan on myös poliittista tahtoa,   niin menee vaikeaksi päätösten tekeminen tavallaan tai asioiden tekeminen ilman tietoista päätöstä.  

[Marja:]

Otetaan taas nyt meidän suuri yleisö tähän mukaan.  On aika ottaa Polls eli välikysymys.   Kun täällä puhuttiin, että yksilö tehköön, mitä tehköön ja sitten toisaalta, että rakenteiden pitää auttaa siinä.   Pollsissa vähän kysytäänkin ihmisiltä, missä on helpointa lähteä tekemään näin.   Annan puheenvuoron nyt Hilmalle, joka antaa meille hyvät ohjeet.  

[Hilma:]

Kyllä. Nyt tosiaan osallistujat pääsette pohtimaan tätä aamun teemaa omalta kohdaltanne.   Kysymyksenä tänään on, millä osa-alueella sinun on kaikista helpointa tehdä kestäviä valintoja.   Aika monella tosiaan ruoka ja vaatteet ja tavarat tuntuisi olevan niitä elämän osa-alueita.   Miltäs tää kuulostaa, että ruoka kuitenkin tuntuu olevan se helpoin näistä? 

[Jukka:]

Tavallaan loogista, koska tosiaan niitä mahdollisuuksia kestäviin päätöksiin on niin paljon arjessa.   Sitten tavallaan vähän yllättävää just niiden voimakkaiden tapojen ja tottumusten kannalta.   Niitä pitäisi murtaa ja muodostaa uusia. Ne koetaan usein tosi vaikeaksi. Tosi mielenkiintoiset tulokset.   Sitten vaikka asumiseen liittyvät ratkaisut on tiettyyn pisteisen asti sidottuja.   Just joku sähkösopimus tai jos on mahdollisuus hankkia maalämpö tai jotain muuta uusiutuvaa energiaa,   niin se on yksi päätös seuraavaksi 80 vuodeksi. Joku maalämpöratkaisu on toisaalta hirveän yksinkertaista   ja vaikuttavaa, eikä vaadi jokaista päivää tehdä uutta maalämpöratkaisua ja 200 sellaista päivässä. 

[Michael:]

Tuossa näkyy kyllä aika kivasti just se järjestys niin kuin sä sanoit, kuinka usein pystytään puuttumaan asioihin.   Asumisessa on esimerkiksi ehkä eniten lukittuna ne ratkaisut ja muutokset tehdään suhteellisen harvoin,   mutta siinäkin on tietysti asioita, joihin pystyy vaikuttamaan nopeammin. Jos sä vaihdat sähkösopimuksen, se on yksi kerta.   Toisaalta tietysti hyvä, jos helpointa on ruoan puolella, koska mä näkisin siellä on ehkä aita matalimpana.   On niin usein mahdollisuuksia vaikuttaa ja tehdä asioita toisin.   Toisaalta muutoksen voi myös ikään kuin käynnistää pikkuhiljaa. Seuraavaksi sitten näköjään vaatteet ja tavarat.   Ja liikkuminenkin on ikään kuin sidottu moniin tekijöihin.   Esimerkiksi missä sä asut ratkaisee, onko sulla pääsy esimerkiksi joukkoliikenteeseen tai vaarattomaan pyöräilyyn.

 [Arto:]

Joo. Tässä aika hyvin taustalla on nähtävissä se rakenteen merkitys. Tällaiset enemmän rakenteiden varassa   toteutuvat asiat on tietysti hankalampia yksilölle. Niinpä meidän pitäisi muuttaa rakenteita.   Tämä on se kiinnostavuus eli demokraattinen yhteiskunta kai ideaalitilanteessa toimii niin,   että me kansalaiset määritellään meille sopivat päättäjät ja sitten meille sopivat päättäjät tekevät   meidän näköisiä päätöksiä ja yhteiskunnasta muodostuu rakenteiden osalta meidän oloinen paikka.   Jokainen meistä voi vaikuttaa oman elämänsä olosuhteisiin demokraattisessa yhteiskunnassa.   Edustuksellisessa demokratiassa jotenkin yksittäinen kansalainen ja yksittäisen kansalaisen vaikutusmahdollisuudet   on aika kaukana kuitenkin siitä päätöksenteosta.   Tuntuu, että ei tästä kyllä mun näköistä yhteiskuntaa oikein tahdo muodostua.   Konsensus ja kompromissi, joka sieltä poliittisina päätöksinä tulee   yhteiskunnan rakenteiden muodossa, se ei oikein sitten tahdokaan vakuuttaa.   Pitäisi varmaan mennä enemmän sellaiseen lähidemokratiaan ja lähteä ehkä korttelitasolta, kaupunginosatasolta tai pitäjätasolta   miettimään asioita ja vaikuttamaan sitä kautta.  Voisi ehkä saada kokemuksen helpommin,   että nämä olosuhteet tässä muuttuu mun näköisiksi ja sillä on merkitystä, miten mä vaikutan tässä mun alueella,   miten mä toimin, miten mä otan kantaa, kuinka aktiivinen kansalainen olen tai kuinka passiivinen.   Miltä tää kuulostaa, Michael? 

[Michael:]

Siis sehän on yksi juttu muuttaa olosuhteet mun näköisiksi, mutta korostaisin silti,   että myös minä muutan koko ajan niitä olosuhteita sitten mun näköisiksi.   Kun puhuit tästä edustuksellisesta demokratiasta, on nyt juuri viime kuun aikana tullut surullisia uutisia   Saksasta ja Itävallasta, kuinka nopeasti se voi keikahtaa,   kun ihmiset ovat tyytymättömiä siihen, mitä tapahtuu.   Toisaalta näkisin, että eihän siellä politiikassakaan niitä päätöksiä tapahdu ennen kuin poliitikot voi olla varmoja,   että ne päätökset on sitten suosittuja. Siksihän tässä kipuillaan niin paljon.   Sen takia just se, että me muutetaan meidän omaa käyttäytymistä tai arkipäätökset ja arkiasiat kestävämmiksi   on samalla osoitus myös poliitikoille, että näillä asioilla on tukea. Sitten on tietysti helpompi tehdä   poliittisiakin päätöksiä, jos poliitikot tietää, että okei, yhä useampi ihminen haluaa näitä muutoksia.   Nämä voi vahvistaa toisiansa myös nämä asiat.  Näkisin, että se olisi hyvin tärkeää.  

[Arto:]

 Just noin. Tuo on ylipäätänsä se demokratian voima. Pitää olla liikettä molempi suuntiin.   Miltä tää susta kuulostaa, Jukka?  

[Jukka:]

 Joo.   Jos tämän hetken poliittista mielipideilmastoa ja tilannetta tulkitsee menemättä liian poliittiseksi kuitenkaan,   niin ehkä vähän hassuakin, kuinka vähän on tilaa millekään muulle keskustelulle kuin sellaiselle,   missä on euromerkki perässä.   Ajattelen, että 10 vuotta sitten oli paljon voimakkaampaa visiolähtöistä politiikkaa,   että mitä kohti halutaan mennä, mitä halutaan saada aikaiseksi. Tällä hetkellä ollaan tultu tosi tiukasti siihen,   että mistä voidaan säästää, miten kaikki voidaan numerollistaa.

Pro Vegessä tehdään vaikuttavuustyötä   ja tavataan poliitikkoja. Vaikka se on vähän lannistavaa niin kaiken joutuu vääntämään euronmuotoiseksi palikaksi,   koska se rako, mihin se pitää sovittaa niin valitettavasti on euronmuotoinen.   Siihen jos yrittää sitten sovittaa jonkin näköistä ilmasto- ja ympäristö-,   parempi ja kestävämpi ilmastopolitiikka 2030 -ajatusta, se ei tällä hetkellä pure se viesti.   Viesti, mitä halua saada aikaiseksi pitää jollakin tavalla ruksuttaa Excelin läpi.   Sitten siellä solussa viimeisenä lukee jotain ja jotain euroa.  On se sitten terveyshyödyt tai muuta.   Kööpenhaminan yliopistossa tehtiin tutkimus pari vuotta sitten, että jos kaikki tanskalaiset söisivät ravitsemussuositusten   mukaan, säästäisi 2,7 miljardia euroa kansantaloudessa vuosittain.   Terveys on itseisarvo, mutta sitten se pitää ruksuttaa euromääräiseksi.   Minusta se kuulostaa ihan kivalta, vaikka se on spekulatiivinen luku, mutta aika kivan kuuloinen luku.  

[Michael:]

On aika hassua se euromääräisyys siinä mielessä, että se ei ole pelkästään sitä, et se pitää vääntää euroiksi,   vaan jotta se politiikassakin menee perille, se pitää vääntää vielä lyhyen tähtäimen euroiksi.   Se, että me nukutaan niiden ilmastotoimenpiteiden ohi, niin se on kaikista kallein vaihtoehto. 

[Jukka:]

 Juu.

[Michael:]

Ongelma on se, että se ei näy heti tässä   ja siksi me voidaan semmoista silmänlumetta pitää, että jos ei tehdä mitään, niin se on muka edullisempaa.   Jos nyt oikeasti puolet maailman väestöstä joutuu muuttamaan toiseen paikkaan, me ei osata edes kuvitella…   [Jukka:] Just näin. [Michael:] Sehän tarkoittaa, että meidän nykyisistä   euroajatuksista ei ole mitään jäljellä siinä vaiheessa.  Se on tässä vähän surkuhupaisaa,   että ne pitää vielä osoittaa lyhyellä tähtäimellä. Sekin onnistuu. Kyllä me tiedetään, että ruokavalio säästäisi rahaa   ja terveellisempi liikkuminen säästäisi rahaa ja niin poispäin. Silti se pitää vääntää, koska yksi syy on ilmeisesti se,   että meillä on vahvoja intressitahoja, jotka hyötyy nykytilanteesta   ja osaavat pyöritellä sitä lyhyen tähtäimen euroa sitten hyvin tehokkaasti. 

 [Jukka:]

Alkuvuodesta julkaistiin Luonnonvarakeskukselta selvitys, mistä ruokasektorin kasvu voisi olla peräisin.   Sen tulokset olivat, että 53 prosenttia suomalaisen ruokasektorin kasvusta voisi olla peräisi seuraavan 11 vuoden aikana   kasviproteiineista, kaurameijerituotteista ja solumaataloudesta. Kun ruokasektoria on yritetty saada kasvuun   viimeiset vuosikymmenet vähän heikoin tuloksin, nyt tuollaisen paperin kanssa on ihan kiva mennä vakuuttamaan   niitä poliitikkoja, jotka kuuntelee sitä europuhetta.   Ja saada sitä kautta huomiota kestävämmälle ruoantuotannolle, joka tuo kaikkia muita,   ehkä katsontakannasta riippuen, tavoiteltavampia etuja. 

[Arto:]

Erittäin hyvä. Eli tarvitaan rajua ratkaisujen kasvua. Nyt ollaan ehkä sellaisessa murroksessa,   missä meillä on kertakaikkisesti asioita, jotka on väistymään päin yhteiskunnasta, joilla ei ole pitkän aikavälin toivoa   ja jotka on niin kuin auringon laskun aloja.  Sitten meillä on auringon nousun aloja, jotka pitäisi saada   nosteeseen mahdollisimman nopeasti. Mitä nämä tällaiset auringon nousun alat on?   Mitkä alat rakentaa meille sen hyvän tulevaisuuden, jota me kaikki kuitenkin lopulta halutaan?   Jukka jo mainitsi, että Suomessa kasviproteiinit on yksi tällainen tulevaisuuden juttu. Onko muita?  

[Jukka:]

Nopeasti vielä tartun tohon muutokseen, mikä on käynnissä.   Olikohan se 2019 vai 2020 MTK:n ilmastotiekartassa ensimmäisillä sivuilla todetaan,   että seuraavien vuosikymmenten aikana punaisen lihan kulutus tulee Suomessa laskemaan 20 prosenttia.   Se on MTK:n kirjoittama näkemys, että ihan valtava rakennemuutos on tulossa.   Siihen looginen ratkaisu olisi, että jotain pitää rakentaa tilalle.   Se sitten tarkoittaa, että jotkut toiset ovat niitä auringon nousun aloja. Mulla ehkä on omia näkemyksiä   ja työni puolesta näkemyksiä, mitä ne voisivat olla. (naurahtaen)  

[Michael:]

Se 20 prosenttia kuulostaa lihantuottajien näkökulmasta aika optimistiselta, sanoisin.   Jos halutaan terveyshyötyjä, se saisi laskea vaikka 80 tai 90 prosenttia.   Mitä minulla nyt tuli tässä mieleen, että yksi niistä meidän seitsemästä esteestä siinä projektissa oli se kasvuhakuisuus,   joka tavallaan estää puolentoista asteen elämäntavan leviämistä.   Mutta tuossa ruoan puolellahan se tuli minusta jotenkin erityisesti esille. Meillähän on nykyinen ruokasysteemi,   missä ensiksi kasvatetaan kasveja, sitten niitä syötetään eläimille ja niitä sitten kaupataan ihmisille.  

Sehän on ikään kuin keinotekoista kasvua. Jos lähdetään siitä semmoiseen systeemiin, missä ihminen syö suoraan   tai lähes suoraan sitä kasviproteiinia, silloin meillä on yksittäiset alat, jotka kasvaa.   Ehkä se kokonaisuus ei voi sitten enää kasvaa. Toisaalta, jos me saadaan kaikki maailman väestö ruokittua asianmukaisesti,   sekin on ihan kiva ja tuo omat edellytykset ehkä siihen, että ruokasektorikin tulee toimeen.   Mutta Arto kysyi niitä auringon laskun ja nousun aloja, vai miten se olikaan.   Mä näkisin kyllä, että kasviproteiinit ja yleensä kasvituotanto on yksi. Sittenhän meillä on muutakin niin kuin näkyy.   Asumisen puolellahan meillä näkyy jo erittäin hyvin jotkut asiat. Esimerkiksi uudenlainen sähköntuotanto   ja myös uudenlainen sähkönkulutus, joka nojautuu siihen, milloin on paljon sähköä tarjolla ja halvalla. 

Toisaalta mä oon ihmetellyt, kun Suomessakaan ei vielä rakenneta kaikkia taloja puusta sen sijaan,   että tehtäisiin kiinalaisille vessapaperia varten sellua. Se on jotain, mitä mä en ymmärrä.   Siinä olisi minusta myös kasvumahdollisuus, mutta tietysti senkin pitää olla taas jostain pois.   Ehkä se kertakäyttöinen paperin käyttö tai puun raaka-aineen käyttö ei ole kovin järkevää   näin hitaasti kasvavien metsien maassa. Samahan se on liikenteen puolella.   No, tällä hetkellähän on Saksassa nyt suuri pelko politiikan piireissä, että autoteollisuus häviää Saksasta,   koska näyttää siltä, että kiinalaiset ratkaisee pelin sähköautoilla.   Silti ei riitä vielä rohkeutta nopeammin lähteä pois fossiiliautoista.   Siinäkin näkee aika selvästi, missä on auringon nousu. 

Pyöräilyssähän se on tapahtunut jo. Ajatellaan sähköpyöriä ja kaikkea, mutta hirveä potentiaali jäljellä.   Siinäkin näkisin kovaakin kasvumahdollisuutta. Raideliikenne nyt onneksi kasvaa ympäri Eurooppaa parhaillaan,   myös Suomessa ja se on tietysti mukava havaita. Tavallaan meillä tapahtuu kyllä tätä hyvää kasvuakin jo monilla puolilla.   Kysymys on ehkä, miten saadaan sitä nopeutettua, että ehdittäisiin ajoissa tai lähes ajoissa   vielä kääntämään tätä laivaa. 

[Jukka:]

Jos mä vielä otan kiinni tuohon ruokaan   ja ruokamurrokseen ja sen tuomiin mahdollisuuksiin, on väistämätöntä, että seuraavien vuosikymmenten aikana  tapahtuu sekä Suomessa että etenkin globaalisti aivan massiivinen ruokamarkkinoiden uudelleenjako.  

Siellä on uusille pelureille, innovaatioille ja osaamiselle pelipaikat.   Mun mielestä omassa työssäni aivan hurjan kutkuttavaa on, että tässä puhutaan mahdollisuuksista   ja mahdollisuuksista Suomelle.  Meillä on tosi kiinnostavia raaka-aineita.   Jos lähtee alkutuotannosta, meillä on kauran ympärillä hurjan kova osaaminen. Mikä voisi olla se seuraava kaura,   johon nyt ruvetaan hakemaan globaalia kärkiasemaa?  Meillä on aivan kärkitasoa maailmassa oleva   elintarviketeknologian osaaminen, puhumattakaan vielä deeptechistä, bioteknologiasta ja elintarvikesovelluksista siellä.  

Good Food Institute, kansainvälinen NGO ruokamurroksen parissa,   listasi Suomen yhdeksi edelläkävijäksi bioteknologian saralla ruokaan liittyen.   Ongelma on ehkä, että me Suomessa tätä tajuta ja ymmärretä, kuinka herkullinen, pun intended,   mahdollisuus meillä on tässä käsillä.

[Arto:]

 Viisaita sanoja.   Mä ihmettelen kans viikko viikolta sitä, ettei nähdä, kuinka selkeä tulevaisuus on.   Ilmastonmuutos on agendalla 10 vuoden ja vielä 20 vuodenkin päästä ja ratkaisuja tarvitaan vuosi vuodelta enemmän.   Onko näin? Tai luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen. Tämä kuudes sukupuuttoaalto ei ole mikään pikkujuttu.   Ratkaisuja tarvitaan vuoden päästä paljon enemmän kuin tänä vuonna ja 15 vuoden päästä paljon enemmän kuin tänään.   Tulevaisuus on täysin selkeä näiden asioiden suhteen, myös luonnonvarakysymysten suhteen täysin selkeä ja kirkas.   Sitten täällä pähkäillään, pitäisikö vai ei. Tämä on planeetan tason muutos.   Meillä olisi annettavaa siihen vaikka kuinka ja täällä käperrytään johonkin nurkkaan tai pistetään pää pensaaseen.   Uskomatonta vässykkä ja vellihousu -meininkiä.   Nyt siirrytään santsikuppiin, joka on aika nopea tänään, vai mitä, Marja ja Taneli? 

 [Marja:]

Kyllä huomaa, kun teillä on niin intohimoiset keskustelut ja ette malta millään lopettaa,   mutta jatketaan santsikupissa vähän tätä. Siellä on käyty intohimoista keskustelua koirista eli lemmikeistä.   Tämähän tietyllä tavalla liittyy isoon asiaan, mikä on se keskustelun ydin, että miten asiat on.   Otan suoraan lainauksen täältä: ”Aika harvaa asiaa voi katsoa vain yhdestä näkökulmasta   tai myöskään yhdestä päästönäkökulmasta. Esimerkiksi täällä mainittu koira on aika monimutkainen näkökulma.   Planetaarisen hyvinvoinnin näkökulmasta koiranomistajat liikkuvat omistajiaan tutkitusti paljon   ja omistajat saavat paljon hyvinvointia lemmikistä.” Miten te näette, että tämähän on vähän niin kuin harakka,   että pistät nokkaa yhteen suuntaan ja pyrstöä toiseen. Hyvin monimutkaista.   Monimutkaista ja intohimoista. Miten ratkoa? 

 [Michael:] Mulla tuli nyt mieleen jotain. Mä en tiedä, onko siillä mitään evidenssiä,   mutta onko esimerkiksi koiraihmiset sellaisia, jotka loppujen  lopuksi matkustaa vähemmän,   koska heillä on se koira huolettavana. Mä en tiedä, mutta näkisin et sehän voisi olla suuri hyöty esimerkiksi koirasta.   Kyllähän koiraakin voi varmaan kasvattaa eri tavoin, voi pitää erikokoisia koiria   ja niiden ruokavaliossakin voi olla vaikuttamisen mahdollisuuksia.   Kyllähän se on eläin siinä missä muutkin eläimet. Siitä pitää puhua, miten saataisiin se toimimaan ja hoidettua niin,   että se olisi ilmaston ja planeetan kannalta mahdollisimman fiksua. 

 [Jukka:]

Mulla ei lemmikkimaailmasta ole kovin paljoa näkemystä ja tietämystä,   mutta ruokaan liipaten, että onhan lemmikkiruokabisnes aivan valtava.   Jos sinne pystyy sitten tarjoamaan kestävämpiä ratkaisuja, se vaikuttavuus on tosi hurja.   Pieni, mutta mielenkiintoinen nyanssi, että samanlaisia uuselintarvikelupia ei tarvita lemmikkiruokaan   kuin ihmisruokaan. Kaikki uudet ruokainnovaatiot esimerkiksi solumaatalouteen liittyen,   niiden ensimmäinen market entry tulee lemmikkiruokiin. Esimerkiksi suomalainen Enifer.   Niiden ensimmäiset tuotteet ilmeisesti tulee olemaan lemmikkiruokabisneksessä   ennen kuin sitten päästään ihmisten ruokaan.  

[Marja:]

Oikeastaan mä voisin ottaa tän äskeisen lainauksen viimeisenkin lauseen.   Nyt voidaan lähteä yleisemmälle tasolle koirista muihinkin asioihin.   ”Tässäkin kuten monessa asiassa tapa, miten elää koiran kanssa ratkaisee paljon.” 

 [Michael:]

Anteeksi, voitko toistaa? 

 [Marja:]

Tässäkin kuten monessa asiassa tapa, miten elää koiran kanssa ratkaisee paljon.   Varmaan sama pätee hyvin moneen muuhunkin asiaan, kuin koiriin. Voi hyvin yleiselle tasolle siirtää   ja summaamaan, mistä tässäkin keskustelussa aika paljon on kyse.   [Michael:] Ilman muuta. Sehän on monissa asioissa niin ja siksi on just hyvä, mitä Artokin mainitsi aikaisemmin,   että sataprosenttista ehdottomuutta ei välttämättä tarvita, vaan jatkuvaa muutosta parempaan.   Jokuhan sanoi joskus, että tuhat epätäydellistä vegaania on parempi kuin yksi täydellinen. Se kannattaa muistaa.   Ja tuhat epätäydellistä autotonta on parempia kuin yksi täydellinen.   [Hilma:] Joo. Nyt joudun täältä hyppäämään linjoille, koska kello on pykälässä   ja joudutaan nyt keskustelua lopettelemaan tältä aamulta.   Seuraavat aamukahvit meillä on tosiaan 5.11. tuttuun tapaan klo 8.30 alkaen ja aiheena meillä silloin on työn tulevaisuus.   Vieraat tarkentuvat vähän myöhemmin. Tervetuloa myös niille aamukahveille.   Suuri kiitos tämän aamun keskusteluista Artolle, meidän upeille vieraille sekä Marjalle ja Tanelille.   Iso kiitos osallistujille myös siellä linjoilla ja oikein mukavaa loppupäivää. Kiitos. 

 [Jukka:] Kiitos.

 [Marja:] Kiitos. 

 [Michael:] Kiitos.

[Taneli:] Kiitos paljon. 

 [Arto:] Moi moi.

[Marja:] Moi.