Kun lähes 350 kestävien elämäntapojen ystävää tapaa aamukahveilla, pulina on melkoinen. Viimeistään silloin havahtuu siihen, miten polkuja kestävään elämään on olemassa valtavasti, ja niillä jo paljon kulkijoita. On hienoa havaita, että ei ole yksin matkalla kohti muutosta.
Ei muuta kuin sekaan seuraamaan valmiiksi tallattuja polkuja ja kokeilemaan omia!
Siinä ensimmäisten Hyvän tulevaisuuden aamukahvien vieraiden viesti. Ykspilkkuvitosen ja strategisen tutkimuksen neuvoston SISU-hankkeen aamukahvit järjestettiin ensi kertaa Zoomissa 5.3., ja niille osallistui satapäin ihmisiä. Aamun teemana oli merkityksellisyys ja sen löytäminen kestävän kehityksen polulta. Professori Arto. O. Salosen vetämässä keskustelussa vieraina olivat Janette Friis ja Toni Paloheimo.
Lue lisää Hyvän tulevaisuuden aamukahveista täältä ja ilmoittaudu mukaan kahveille 9.4. klo 8:30–9:30. Aiheena silloin ovat tulevaisuuden kaupungit, joissa asukkaat kukoistavat. Vieraina ovat professori Elisa Lähde ja tulevaisuusmuotoilija Johannes Helama.
Aamukahvien chatissä käytiin niin vilkasta ja nopeaa keskustelua, että sen seuraaminen oli ilahduttavaa, hämmästyttävää ja hetkittäin hankalaa. Samaan aikaan käyty videokeskustelu oli nimittäin sekin hyvin kiinnostava, eikä kaikkea voinut omaksua kerralla. Siksi teimme koosteen kaikesta siitä, mistä chatissa vaihdettiin ajatuksia.
Koulujärjestelmä katsoo peräpeiliin ja opettaa kiirettä
Perustukset kestävälle elämälle ja merkityksellisyyden hahmottamiselle valetaan nuoruudessa. Chatissa käynnistyikin heti alkuun varsin vilkas ja syvällinen keskustelu koulutuksesta. Nykyistä koulutusjärjestelmää kritisoitiin siitä, että se ei katso riittävästi eteenpäin ja huomioi ihmiskunnan haasteita.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Chatissa muistutettiin, miten valmiiksi pureskellut vaihtoehdot eivät ole parhaita, vaan omille oivalluksille ja oppimiselle on syytä jättää tilaa. Myös empatia- ja tunnetaitoja peräänkuulutettiin useassa kommentissa. Keskustelussa muistutettiin siitä, miten muutoksen aikansaaminen on maratonlaji:
”Koulutuksessa ja ehkäpä kasvatuksessakin yhtenä ’piilo-opetussuunnitelmana’ on opettaa meidät kiireellisiksi.”
”Koulutuksen uutta luova mahdollisuus jää todella usein huomiotta. Tuleva pelottaa ja sitä on vaikea arvioida, mutta pitääkö aina arvioida? Eikö voisi vaan kuunnella”
”Koulutusympäristöjen tunnelman olisi hyvä olla linjassa sen kanssa millaiseen elämään ihmisiä haluamme kasvattaa. Jos haluamme kasvattaa nuoria kestävään elämäntapaan, kiireen tunnun tulisi tuskin olla yksi keskeisimpiä kokemuksia kasvaessa.”
”Koulutuksen merkitys tulevaisuudelle on todella tärkeää. Varhaiskasvatuksessa ja koulussa tulisi jo kestävyysteemoja käsitellä kattavasti. Valitettavasti teollisuus ja kauppa määrittelevät myös koulutusjärjestelmän sisältöä ja painotuksia valitettavan paljon. Samoin kuin ruoantuotannon suuntaa teolliseen massatuotantoon.”
“Kestävä sivistys muovautuu vain pitkäjänteisellä ja määrätietoisella työllä varhaiskasvatuksesta ja koulusta kohti aikuisuutta – ja tietysti ihan ensin myös kotoa. Moni aikuinen on hukassa eikä ymmärrä omaa rooliaan tai vain sulkee silmänsä. On helpompi toteuttaa vanhaa kaavaa ja elää kulutuskeskeisesti kuin muuttaa laivan suuntaa. Kasvattajat, kouluttajat ja opettajat tarvitsevat koulutusta ja apua oman roolinsa löytämiseen ja toimijuuden tunnistamiseen.”
Isoksi haasteeksi koettiin ihmisen vajavainen kyky nähdä asioiden kytköksiä ja tekojen seurauksia. Moni peräänkuulutti systeemiajattelua eli kokonaisuuksien hahmottamista niin kouluihin kuin muualle yhteiskuntaan:
”Systeemiajattelua olisi hyvä opettaa lapsille varhaiskasvatuksesta lähtien. Usein törmää siihen, että seurausten ja vaikutusten arviointi on vaikeaa tai epämiellyttävää, ja sitten toimitaan sen hetken halujen näkökulmasta.”
“Systeemiajattelu on haastava harrastus, ehkä elämänmittainen oppimismatka. Olisi hedelmällistä miettiä, mitä aineksia tästä jo meillä on mitä keriä yhteen. Esim. juurikin seurauspedagogiikka, empatia- ja tunnetaitokasvatus, itseymmärrykseen kasvattaminen… Ehkä näitä voisi arvioida kriittisesti niin, että ulottuuko empatiamme ympäristöömme ihmisiä laajemmin?”
”Systeemiajattelua tarvitaan päätöksenteossa, työelämässä, yrityksissä, strategisessa suunnittelussa ja julkisessa keskustelussa, kun kestävän elämän vaihtoehtoja punnitaan.”
Kestävyyssiirtymä on jo monelle rakas työ
Yrittäjiä oli mukana Hyvän tulevaisuuden aamukahveilla niin kutsuttuina keskusteluvieraina, järjestäjinä kuin osallistujina. Yrittäjyyden roolin pohdinta kestävän kehityksen edistäjänä sai näkemykset kulkemaan laidasta toiseen. Muistutettiin siitä, että yritysten tehtävä on voiton maksimointi, mutta myös siitä, että ihmiset muodostavat yrityksen ja yrityksiä on kovin monenlaisia.
Yrittäjät on saatava mukaan kestävyysmurrokseen. Aihe avasi moneen suuntaan kulkevia, tuoreitakin näkökulmia.
”Kannustimet ja toisaalta myös EU sääntely vaikuttavat yritysten ja ihmisten päätöksiin. Lisää kannustimia esim. korjaamisen kannattamiseen tai toisaalta haittaveroja oikeisiin kohteisiin.”
“Voisimmeko kollektiivisesti omaksua (yritysvetoisesti), että meidän on maksettava velkaa takaisin. Velkaa maksetaan aina takaisin tavalla tai toisella enemmän kuin otetaan omaan taskuun, kunnes velka on maksettu.”
“Yritysten roolista puhuttaessa olisi musta hyvä miettiä myös mistä puhutaan. Yrityksethän eivät ole itsessään mikään olento vaan ihmisten yhteisöjä, eikö? Miten erilaisissa yhteisöissä voisi viedä muutosta eteenpäin ja tukea eri tahojen toimijuutta myös yrityskontekstissa?”
“Mutta mikä on se tekijä, joka Suomessa pakottaa yrityksiä kasvamaan ja yhdistymään toisiin. Olen kotoisin Saksasta, missä on maa täynnä pienyrityksiä, jotka ovat olleet olemassa vuosikausia tai -kymmeniä, ilman että suurempi syö. Olen aina ihmetellyt, miksi Suomessa on eri kuvio 🤔”
Mukana olleet yrittäjät jakoivat konkreettisia vinkkejä siihen, miten yritysten ja yrittäjyyden kautta he itse olivat löytäneet tapoja edistää kestävyysmurrosta. Olipa joukossa myös niitä, jotka olivat olleet kaukaa viisaita ja nauttivat siitä nyt taloudellisesti.
”Muutoksen johtaminen työpaikalla: ekologinen kestävyys työpaikan toiminnan keskiöön. Taiteen, tieteen ja ilmastotyön yhdistäminen. Tavoitteena helpottaa yleisöjemme kestävyystoimia. Kaiken oppimamme jakaminen.”
”Iso Askel kohti kestävää ja merkityksellistä elämää oli ryhtyä yksinyrittäjäksi kestävämmän ja kannattavamman työelämän puolesta. Askel kohti ’köyhempää’ mutta arvokkaampaa elämää on ollut elämäni paras päätös. Opin jatkuvasti uutta ja haastan omaa ajattelua joka päivä.”
”Iso muutos jo 1990-luvulla oli ostaa tuulivoimalan osakkeita oman sähkönkulutuksen verran. Sen jälkeen on ollut helppoa sanoa ei kaikille sähkösoppareille – ja hämmentää sähkönmyyjiä.”
Musiikkia pörssiyritysten hallituksiin, ja muita kauneusvinkkejä
Kun aamukahvien kutsuvieraista Toni Paloheimo nosti esille, miten hän on alkanut merkitä muistiin kauniita asioita eli pitämään kauneuspäiväkirjaa, ja kahvien isäntä Arto O. Salonen puhui “kauneusvajeesta”, myös chat intoutui pohtimaan kauneuden olemusta ja arvoa.
Muistutettiin arjen hetkissä löytyvästä kauneudesta ja heitettiin ideoita laatikon ulkopuolelta. Kiinnostavalta kuulosti vaikkapa ajatus siitä, että pörssiyhtiön hallituksessa kuunneltaisiin hetki rauhoittavaa musiikkia. Mikä ettei!
”Viimeksi mielestäni kaunista oli lapseni ja kaverinsa nauru leikkiessä. Ehkä tämäkin arjen kauneuden havainnointi on myös taito jota on syytä treenata edelleen.”
”Kaunista voi olla myös elämän haurauden ymmärtäminen <3 ”
”Nyt ollaan ytimessä ja olennaisen äärellä. Kaikki mistä nyt puhutaan, on sielun kokemusmaailmaa. Kaipaamme sielukasta maailmaa ❤️”
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Kaksi mammuttimaista teemaa kestävän kehityksen polulla ovat arvot ja rakenteet, jotka ohjaavat tekemistämme. Hyvin eri tavoin, mutta valtavalla voimalla. Kummastakin käytiin chatissa keskustelua moneen suuntaan.
Kun aamun erityisteema oli merkityksellisyys ja se, miten kestävästä kehityksestä voi ammentaa arvokasta sisältöä elämään, keskustelu arvoista nousi väistämättä pintaan.
Näin argumentoitiin arvoista:
”Kun olen lapsenlapsia kuunnellut, viesti on heillä jo. He kiinnittävät huomiota kestävyyteen ihan konkreettisesti. Lisäksi he uskovat, että maailma on muutettavissa.”
”Tein tutkimuksen urasiirtymästä aikuisena. Osa ammatinvaihtajista vaihtoi hyvin palkatusta työstä ja yrittäjyydestä perustehtävään, hyvän tekemiseen toiselle. Halu tehdä jotain jolla on merkitystä. Yksi sanoi, että käärinliinoissa ei ole taskuja.
”Kokemus yksin jäämisestä näiden teemojen osalta voi myös vahvistua, kun katsoo miten vähän esimerkiksi mediassa ko. ajatukset saa kannatusta. Tulee olo, että on ihan marginaalissa, vaikka todellisuudessa monikin saattaisi ajatella, että meidän tarvitsee oikeasti muuttaa toimintaamme.”
”Koulutuksen mahdollisuudet ovat rajalliset, jos kotona, yhteisössä, kaveripiirissä vallitsee kulutuskeskeinen arvomaailma / sivistystä ei koeta merkitykselliseksi.”
”Näitä kaipaan: Luonnon itseisarvon tunnistaminen ja tunnustaminen sekä jakamattoman ihmisarvon tunnistaminen ja tunnustaminen. Sen syvä ymmärtäminen, että olemme täysin riippuvaisia luonnosta, osa sitä. Ja että olemme vain yksi laji miljoonien joukossa. Monilajisuuden ymmärtäminen, jonkinlainen lajinöyryys.”
Talouden rakenteet työntävät kohti ylikulutusta
Entä sitten yhteiskunnalliset rakenteet? Chattaajat pohtivat oravanpyörästä irrottautumisen vaikeutta mainonnan ja markkinoinnin “aivopesun” keskellä. Kestävien vaihtoehtojen kalleus mietitytti. Esille nostettiin myös globaali solidaarisuus, sillä kestävässä kehityksessä ei ole kyse ainoastaan meidän hyvinvoinnistamme.
Kasvun kohdalla muistutettiin, että siinä pitää erottaa määrällinen ja laadullinen kasvu toisistaan, ja suunnata kohti jälkimmäistä.
”Halutulva voi kohdistua omaehtoiseen tekemiseen luonnon kanssa. Kasvimaa voi koukuttaa.”
”Usein kestävän kehityksen mukaiset tuotteet ja palvelut ovat kalliimpia kuin saastuttavammat vaihtoehdot. Kestävien valintojen tekeminen jää usein ihmisten hyväntahtoisuuden ja taloudellisen satsauksen varaan. Kaikilla ei ole varaa ostaa ’uutta lukusta’. Miten mahdollistetaan kestävät valinnat kaikkien ihmisten saataville ja ohjataan ihmisiä niin, että kestävä valinta on sekä helpompi että edullisempi. Vain niin saadaan isot massat liikkeelle.”
”Elämme mainosten ympäröimänä ja pommittamana melkein joka hetki, ainakin kaupungeissa, laitteidemme ääressä. Koskaan ennen ei ole oltu näin jatkuvassa aivopesussa.””Kuluttaminen on jossain määrin siirtynyt palveluihin. Vaikka esim. digitaaliset palvelut myös kuluttavat luonnonvaroja, kaikki kasvu ei kuitenkaan samalla tavalla ole rasite kuin materiaa kuluttavaa .. tämä irtikytkentä-keskusteluun liittyen .. kun yhteiskunta teknologistuu, merkityksellinen tekeminen työssä ja vapaa-aikana muuntuu, ja on jatkossa joillakin tavoin myös talouskasvua kiihdyttävää, vaikkei enää aiempaan tapaan materiaalimassoja kuluttavaa.”
”Ihmisten tarpeet voidaan täyttää suoraan ilman, että pyritään käyttämään kasvua näiden tarpeiden välineenä. Meillä on tuotantokapasiteettia ja resursseja takaamaan hyvä elämä kaikille planeetan rajoissa, mutta olemme kasvuriippuvaisen systeemin vankina.”
Myös rakenteiden kohdalla nähtiin mahdollisuuksia muutokseen, esimerkiksi ruoantuotannossa, liikennepolitiikassa ja vaateteollisuudessa. Kiertotaloudesta löydettiin vaihtoehto jatkuvan talouskasvun ideologialle.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
”Tulevaisuuden talousekosysteemi on ja valtavirtatalous on KIERTOTALOUS.”
”Eikö olisi aika hyvä verrata tätä ison muutoksen välttämättömyyttä iikennepolitiikkaan. Siellä tehty säännöt, jota kaikki noudattavat. Tässä on kyse yhtä ankarasta muutoksen pakosta. Liikennepolitiikan tulokset ovat loistavat ainakin säästyneinä ihmishenkinä.”
”Kun keskustellaan nyt ruuasta, niin myös siinä pitäisi ymmärtää systeemiä paremmin. Me jokainen tarvitsemme joka päivä ruokaa. Ehdottomuus ei ole ratkaisu, ruuantuottamisella on omia lainalaisuuksiaan. Laiduntavat eläimet ovat elinehto korvaamattoman arvokkailla perinnebiotoopeilla eläville lajeille, jotka ilman laiduntajia häviäisivät. Niidenkin olemassaololla on merkitys. Kasvisruuan kasvattaminen on suotavaa, mutta se pitäisi tehdä kotimaisilla sesonkituotteilla, esim. juureksilla. Ihmisten tulisi palauttaa kytköstään ruuantuotantoon, jotta näkökulmat laajenisivat tässäkin. Tärkeintä on tasapaino, ei ehdottomuus.””Maailmassa valmistetaan 100 miljardia vaatteita 8 miljardille globaalille väestölle. Jos nyt lopetetaan vaatteiden valmistaminen, ihmiskunta kyllä pärjäisi vuosia eteenpäin. Mikä merkitys sillä olisi ekosysteemiin jossa elämme.”
”Yksi keskeisimmistä ratkaisuista on, että siirrytään pois valtion harjoittamasta kapitalismista eli jatkuvasta talouskasvu ideologiasta”
Elämän ihmettelyllä ja empatialla eteenpäin
Entä mitä vinkkejä osallistujat antoivat kohti kestävämpää ja merkityksellisempää elämää? Lista on pitkä ja monipolvinen. Vain mielikuvitus ja viitseliäisyys on rajana askelille, joita miestä jokainen voi ottaa kestävän kehityksen suuntaan. Tästä vain chatin helmistä nappaamaan itselle sopivimmat omaan työkalupakkiin:
”Arkea muuttaa kun luopuu autosta ja eläinperäisestä ruuasta sekä lentomatkustamisesta. Nyt on PAREMPAA arkea ja elämä, ajanköyttö toki täyty ajatella eri tavoin. ’Matkalla olet jo perillä’ -hengessä ;)”
”Lentämisen lopettaminen, kasvipainotteinen ruokavalio, työn roolin vähentäminen elämässä ja keskittyminen aidosti merkityksellisiin asioihin, kohtuullinen asuminen… näillä oman elämän saa jo hyvin lähelle planetaarisia rajoja ja hyvinvointi kasvaa.”
”Suurehko muutos voi olla työskennellä vähemmän (esim. 80 % työaika). Tällöin jää myös vähemmän varoja kuluttaa.”
”Oma valintani on olla autoton, käyttää julkisia kulkuvälineitä, vaikka ajokortti löytyy. Lisäksi punainen liha on ruokavaliosta ollut poissa n. 20v., kasvispainotteinen ruokavalio, vaatteita ostan kirpputoreilta, harvoin kaupasta uutena. Suosin luomutuotteita niin ruoassa kuin kosmetiikassakin. Suosin lähituotteita ja lähipalveluita. Mainoskielto, en altista itseäni turhalle mainonnalle, turhille tarpeille. Paheeni on lentomatkailu, josta en ole luopunut kun toiset maat ja kulttuurit ovat minulle tärkeitä.”
”Itse olen muuttanut ruokavaliota vegaanisempaan suuntaan pikkuhiljaa noin 10 vuoden ajan. Koko ajan se helpottuu, mutta koska en elä tyhjiössä, niin muutos on vaiheittaista, välillä mennään eteenpäin ja välillä taaksepäin.”
”Isot muutokset: lentänyt 10 v sitten, auto käy bioetanolilla (asun maalla), vegaani, asun ekoyhteisössä, missä paljon voidaan ympäristöä säästää yhteisillä esim. ruokajärjestelyillä ja hyötykasvien kasvattamisella – lähiöluonnossa kulkeminen matkustelun sijaan.”
Kaikki vinkit eivät vaadi aineellisia tekoja. Ihmettele elämää ja ole empaattisesti läsnä -kehotus tuli monesta suunnasta ja varmasti vie jo pitkälle.
”Tarvitaan aitoja ihmiskontakteja ihan elävinä. Toisen ihmisen ihmettely ja yhteisen merkityksen löytäminen on suurta rikkautta.”
”Pienet muutokset tarkoittavat itselleni uusia ja erilaisia kytkeytymisiä eri ihmisten ja toimijoiden kanssa kestävämmän tulevaisuuden hyväksi.”
”Itse näen todella tarpeellisena yhteisöllisyyden nousun sekä työelämässä että yksityisesti. Tämä lisäisi henkistä hyvinvointia, ja samalla olisi mahdollisuus materian vähentämiseen yhteisomistuksilla, lainauksella jne.”
”Maailmasta on tullut jotenkin kovin kova. Myötätunnon ja empatian harjoittelu sekä yhteisesti hyvän tekeminen olisi hyvä lähtökohta.”
”Elämän tarkoitus voi olla myös esim. oppiminen, tai toisten auttaminen. Niihinkään ei tarvita materiaa.””Ihmissuhteiden hoivaaminen, rakastamiseen ja hyvään kohtaamiseen panostaminen tuo elämään itsellä ehkä eniten merkityksellisyyttä.”
”Visualisoin miltä se hyvä ja merkityksellinen elämä näyttää. Maalaan sen ja siitä palaan ns. asteikkona takaisin millaisia askelia tein että pääsin siihen. Ulkoistan esteet prosessina ja loppujen lopulta huomaan mielen esteet 80%. Ratkaisukeskeinen visuaalinen tapa joka toimii.”
’Hienoa on, että meitä on näin monta’, oli ilmaan leijumaan jäänyt kiitos, kun kahvit ja santsikupit oli nautittu. Nyt vain seuraavia Aamukahveja ja uusia huikeita keskusteluja kohti!
2 kommenttia artikkeliin ”Kauneus, koulutus ja kasvispainotteinen ruoka vievät kohti kestävyyttä”
Kommentointi on suljettu.