Rakastatko syksyn lehtien kanssa möyryämistä puutarhassa? Lämpimän syksyn jälkeen lehdet vääjäämättä putoavat, ja koti- ja mökkipuutarhurit tarttuvat haravoihin, lehtipuhaltimiin ja ruohonleikkureihin. Mikä onkaan mukavampaa kuin tarjota meditatiivista haravajumppaa hartioille ja viimeistellä puutarha lepäämään talven yli.
Kivaan puuhaan liittyy kuitenkin luonnon kannalta yllättäviä huonoja puolia. Esimerkiksi viime vuosina yleistynyt tapa kerätä lehdet kasaan ja ajaa ruohonleikkurilla lehdet silpuksi on melkoinen eläinten joukkotuho.
Suomen eläinsuojelun asiantuntija Sonja Blom varoittaa silppuamisen vaikutuksista eläimiin.
”Lehtien silppuaminen ruohonleikkurilla on eläinnäkökulmasta huono vaihtoehto. Lehtikatteessa talvehtii satoja tai jopa tuhansia hyönteisiä, pieneliöitä ja eläimiä, ja jos vedät ruohonleikkurille siihen päälle, ne kuolevat väistämättä”, Blom sanoo.
Lehtikatteen alla on valtavasti elämää
Ruohonleikkuritemppu vetoaa puutarhureihin, koska sillä isokin kasa katoaa huomaamattomaksi kouralliseksi silppua. Piha siistiytyy hetkessä, ja uskotaan, että ravinteiden kulkeutuminen puutarhan kasveille nopeutuu.
Mutta lehtikatteen alla valmistautuu talvehtimaan valtava joukko elämää, joka on sekä kaunista että välttämätöntä puutarhan hyvinvoinnille.
Kauniiseen (ja toki myös välttämättömään) osastoon voi lukea esimerkiksi monet yöperhoset ja perhoset. Esimerkiksi amiraaliperhonen ja nokkosperhonen talvehtivat toukkina lehtikatteessa. Yöperhosista jopa 94 prosenttia talvehtii lehtien joukossa. Lehtien silppuaminen voi siistiä puutarhan syksyllä, mutta eliminoida seuraavan kesän perhosloistoa.
Vähemmän söpöista lehtikatteessa viihtyvistä lajeista voi mainita esimerkiksi kastemadot, tuhatjalkaiset, matelijat ja sammakkoeläimet. Ne lisäävät luonnon hyvinvointia ja monimuotoisuutta, jonka vahvistaminen on yksi globaalin kestävyyspolitiikan päätavoitteista.
”Lehtien jättäminen maatumaan puutarhaan on yksi pieni muutos, jonka ihmiset voivat omassa elämässään tehdä luonnonvaraisten eläinten auttamiseksi ja luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi”, Blom sanoo.
Linnut palkitsevat laulullaan viisaan puutarhurin
Lehtien silleen jättämisen plussaksi voi laskea senkin, että kevään tullen hyönteiset tarjoavat ravintoa linnuille, jotka tuovat kiitokseksi lumoavan laulunsa puutarhaan. Lisäksi lehtikate eristää lämpöä, mikä on eduksi monien kasvien selviytymiselle talven yli. Lehtien läpi voi keväällä nousta uusia mukavia yllätyksiä.
”Haravointiin liittyy paljon väärinkäsityksiä, kuten että se pitää tehdä. Kun asiaa miettii eläinten näkökulmasta, olisi parempi jättää se tekemättä”, Blom sanoo.
Koko puutarhan ekosysteemin näkökulmasta olisi Blomin mielestä paras jättää haravoimatta kokonaan. Mutta mitään ehdotonta linjaa hänkään ei halua vetää.
Ihmiset ovat osa ekosysteemiä, joten heidänkin toiveensa on perusteltua ottaa huomioon.
”Ei haravointi sinänsä ole pahin asia mitä voi tehdä puutarhassa. Ymmärrän, että se on monille ihmisille mielekästä puutarhanhoitoa. Mutta jos haravoit, älä kärrää lehtiä pois vaan jätä lehtikasoja pihalle. Lehdet ylläpitävät luonnon hyvinvointia. Ne voivat toimia hyvinä pesäpaikkoina esimerkiksi siileille”, Blom sanoo.
Lehtiä voi kasata esimerkiksi sen puun läheisyyteen, josta lehdet ovat pudonneet. Näin ravinteet menevät puun juurakolle. Puutarhaan voi jättää myös villejä alueita, joissa lehdet saavat maatua sijoilleen.
”Siihen on syynsä, että puu tiputtaa lehden. Lehtien tarkoitus on suojata ja ravita maata ja tukea ympäröivän luonnon kukoistusta”, Blom sanoo.
Iso hyöty luonnolle tekemättä mitään
Entäpä lehtien kompostointi? Moni viherpeukalo kippaa lehdet kompostiin, jossa niistä tulee erinomaista multaa.
”Ravinteiden kierron kannalta pihakomposti on loistava ratkaisu. Mutta jos haluat talvehtimispaikkoja eläimille, suosisin lehtien jättämistä pihalle. Se antaa suojapaikkoja eläimille.”
Kompostissa on myös eri lämpötila kuin ohuessa lehtikerroksessa, ja se suosii eri lajeja. Lehtien jättämisellä maatumaan puutarhuri voi vaikuttaa satojen lajien hyvinvointiin tekemättä mitään.
Ehkä tarvitaan kauneuskäsityksen hivuttamista luontoystävälliseen suuntaan. Maahan jääneet lehdet eivät ole merkki laiskasta vaan viisaasta puutarhurista, jonka syksyinen lehtipiha on kuin rauhoittava maalaus.
Sen rouhea, syksyn ja talven mittaan väriä muuttuva pinta muistuttaa: nyt ei tarvitse tehdä enää mitään, luonto hoitaa asian tästä eteenpäin.
