Taide saa päässä kliksahtamaan

Maailma on täynnä tietoa siitä, miten ja miksi meidän pitää muuttaa elintapojamme maapallon ja oman tulevaisuutemme vuoksi. Maailma on myös täynnä karvaita kokemuksia siitä, miten muutos ei tapahdu isoja tietomassoja silmiemme eteen tykittämällä. 

Kestävyysmurros käynnistyy toden teolla vasta syvälle iskostuneiden arvojen muutoksesta ja siksi se on niin vaikeaa. Taiteesta löytyy avain tähän lukkoon. 

”Arvojen muutos edellyttää, että päässä kliksahtaa. Kliksahdus voi tulla siitä, että on osallistunut taiteen luomiseen tai on nähnyt kiinnostavan teoksen.”

“Arvojen muutos edellyttää, että päässä kliksahtaa. ” Sanoo apulaisprofessori ja taiteilija Maria Huhmarniemi. Hän uskoo, että taide ja kulttuuri voivat tarjota oikopolun tietomassojen ohi tarvittaviin oivalluksiin, kliksahduksiin, jotka johtavat arvojen uudelleentarkasteluun.  Hän muistuttaa, miten taiteen luonteeseen kuuluu vallitsevien totuuksien kyseenalaistaminen ja näköalojen avaaminen. Asioita, joita tarvitsemme kestävyyssiirtymän vauhdittamiseen ja kohtuullisemman elämäntavan omaksumiseen. 

“Muutos ei vaadi, että täytyy valtavasti perehtyä. Muutoksen käynnistävä voima voi tulla siitä, kun on avoin taiteen kautta tulevalle altistukselle. Kliksahdus voi tulla siitä, että on osallistunut taiteen luomiseen tai nähnyt kiinnostavan teoksen.”

Huhmarniemi työskentelee Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa apulaisprofessorina kuvataidekasvatuksen alalla. Tutkijana hän on kiinnostunut siitä, miten taiteella voi vaikuttaa ympäristö- ja luontosuhteeseen. Kuvataiteilijana Huhmarniemi käsittelee pohjoiseen liittyviä kysymyksiä sekä ympäristöasioita, kuten ihmisen ja luonnon suhdetta sekä ympäristövastuullisuutta, -politiikkaa ja -etiikkaa.  Hänen teoksensa ovat tilasidonnaisia installaatioita näyttelytiloissa ja luonnossa. 

”Kasvatustieteessä on aika vahvasti ajatus, että sivistys johtaisi kestävyyskäyttäytymiseen. Mutta kun mä katson tilannetta Suomessa, näin ei ole.”

Huhmarniemi puhuu taiteesta toisin kuin perinteisesti on totuttu. Taidetta määritellessään hän viittaa omaan taustaansa, joka on arktisen taiteen kentässä. Siinä ei tehdä eroa kuvataiteen, käsityön ja elämäntavan välillä. Hän muistuttaa, että taidetta ja kulttuuria ei ole vain taidenäyttelyissä, oopperassa tai teatterissa koetut elämykset. Taidetta on vaikkapa osallistuminen luontokuvausprojektiin tai arkisissa tiloissa näkyvät installaatiot.

Yhteisöllinen taide on tärkeää kestävyysmurrokselle

Huhmarniemelle on tärkeää saada laajennettua niiden ihmisten piiriä, jotka kokevat taiteen ja kulttuurin omakseen:

“Kasvatustieteessä on aika vahvasti ajatus, että sivistys johtaisi kestävyyskäyttäytymiseen. Mutta kun mä katson tilannetta Suomessa, näin ei ole. Meillä on korkea koulutustaso ja meillä on sivistynyt yläluokka. Mutta nimenomaan se luokka on se, joka lentää eniten. Korkeakoulutus ja varallisuus kulkevat käsi kädessä eikä se ole johtanut kohtuullisuuteen”, Huhmarniemi sivaltaa aikaamme.

”Yhteisöllinen taide, julkisissa tiloissa tapahtuva taide, on merkittävää kestävyysmurroksen kannalta.”

Hänestä on tärkeä määritellä taiteen kenttää uudelleen kestävyysmurroksen näkökulmasta. Instituutioiden kautta esitetty taide tavoittaa vain tietyn kävijäkunnan. Huhmarniemen mukaan tämä voi olla hyvinkin sivistynyt, mutta muodostaa täysin oman pienen kuplansa.  ”Siinä mielessä yhteisöllinen taide, julkisissa tiloissa tapahtuva taide, on merkittävämpää kestävyysmurroksen kannalta.”

Myös muita hullunkurisia – ja surullisiakin – kaventavia ajatuskulkuja taiteeseen liittyy.

“Olen Lapissa. Helposti joku miettii, onko täällä taidetta ollenkaan, kun ei ole taidemuseoita. Näkeekö ihmiset taidetta ollenkaan?” Hän kuvailee vallitsevaa ajattelutapaa ja jatkaa: 

“Täytyy tunnistaa omaan kulttuuriin sisältyvät kulttuurin muodot ja herättää ylpeyttä niistä.”

Hän muistuttaa, miten termi “taide” saattaa myös karkoittaa ihmisiä, koska se ymmärretään kovin kapeasti. Huhmarniemi on itse hylännyt jo aikoja sitten kapean taiteen määritelmän. Hänelle oma vahva tausta on yhteisötaide, joka tapahtuu ihmisten välisissä kohtaamisissa.  Taiteilijana hän haluaa suunnitella sellaista kulttuuria, johon yleisöt voivat liittyä. Hän kuvailee, miten yhteisötaiteessa taiteilijan rooli voi olla vaikkapa fasilitaattori. 

Taiteen voima kestävyyssiirtymässä on nimenomaan yksilöiden kautta vaikuttaminen. Tätä ei Huhmarniemen mielestä pidä missään nimessä väheksyä, koska yksilön muutoksesta ei ole pitkä matka koko yhteiskunnan tasolla tapahtuvaan isoon siirtymään: “Se että yhteiskunnassa arvot muuttuvat eli politiikka muuttuu tarvitsee yhä enemmän ihmisiä, jotka ovat omassa mielessään miettineet uusiksi asioita.”

Seuraavilla kahveilla puhutaan taiteesta

Hyvä tulevaisuuden aamukahvit ovat areena kohtuullisen elämäntavan kohtaamisille. Niissä pöyhitään vaihtoehtoisia näkymiä tulevaisuuteen. Ykspilkkuviis Media on aamukahvien järjestäjä yhdessä Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston SISU-tutkimushankkeen kanssa. 

Haluatko tulla mukaan seuraaville kahveille? Ne järjestetään 4.6.2024 klo 8:30–9:30. 

Kysymme silloin, miten taide ja kulttuuri voivat vauhdittaa kestävyyssiirtymää? Arto O. Salosen vieraina ovat Maria Huhmarniemi ja Antti Majava.

Ilmoittaudu mukaan tilaamalla itsellesi kalenterimuistus ja osallistumislinkki täältä.