Minna Mattila-Aalto
Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori, systeemikehittämisen ja työn tuottavuuden asiantuntija.
Tuottavuus tuo kasvua – mutta millä hinnalla? Teollisen ajan vanha tuottavuusajattelu voi muuttua riskiksi, ellei se uusiudu.
Vanhassa tuottavuudessa tärkeitä ovat liikevoitto, kustannustehokkuus ja organisaation suorituskyky. Tuotanto organisoidaan niin, että liiketoiminta on kannattavaa. Keskeisiä mittareita ovat nopeus, toimituskyky ja kustannusten hallinta.
Suomessa erityisesti henkilöstökustannukset nostavat tuotantokustannuksia. Säästöjä haetaan henkilöstön vähentämisestä ja resurssin entistä tehokkaammasta käytöstä. Kun tuotannon, kuten opetuksen tai hoivan laatu kärsii, asiakastyytyväisyys laskee ja tulokset heikkenevät. Tuotokset eivät enää vastaa (työ)markkinoiden vaatimuksia. Vanhasta tuottavuudesta on tullut riski.
Benjamin Franklinin kerrotaan kehottaneen kollegoitaan karttamaan liiallista kiintymystä perheeseen – koska se vei aikaa työhön keskittymiseltä.
Kestävä tuottavuus tuo rinnalle uuden kolmikannan: ympäristövastuun, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja taloudellisen vakauden tasapainon. Se kysyy: voimmeko tuottaa enemmän ilman että kulutamme loppuun luonnonvaroja, ihmisiä ja tulevaisuuden elinkelpoisuuden?
Liikevoitto on edelleen tärkeää. Se tuo verotuloja ja elinvoimaa yhteiskuntaan. Voittoa tuottava liiketoiminta on kannattavaa, ja kannattavuus on tiiviisti sidoksissa tuottavuuteen. Tuottavuus nostaa liiketoiminnan kustannustehokkuutta, kun organisaatio pystyy tuottamaan enemmän hyödykkeitä ja minimoimaan resurssien hukkakäytön. Korkea tuottavuus tuottaa yritykselle kilpailukykyä, jonka turvin se pystyy kasvattamaan markkinaosuuttaan ja voittojaan.
Tuottavuus on aina ollut vallankäyttöä. Benjamin Franklinin kerrotaan kehottaneen kollegoitaan karttamaan liiallista kiintymystä perheeseen – koska se vei aikaa työhön keskittymiseltä. Liikkeenjohdon tehtävä oli tietää ja seurata, mihin työaika käytetään ja karsittava tehoton tekeminen pois. Sama henki elää edelleen vanhaan tuottavuuteen perustuvissa järjestelmissä.
Kestävässä tuottavuudessa liiketoiminnalta edellytetään resurssiviisautta eli tuotantoresurssien kestävää ja vastuullista käyttöä. Kannattavuus ei silloin perustu lyhytjänteiseen säästämiseen, luonnonvarojen ylikulutukseen tai henkilöstön puristamiseen äärirajoille. Tuottavuus tähtää siihen, että tuotanto synnyttää kestävää lisäarvoa.
Ilmastonmuutos, hupenevat luonnonvarat ja inhimillinen pahoinvointi pakottavat tarkastelemaan lopputuloksia uudelleen. Millaisen maailman haluamme tuottavuudella rakentaa? Jos työurat katkeavat uupumukseen, eivätkä koulutus ja oppiminen vastaa muuttuvan työelämän tarpeisiin, kasvun siemenet jäävät itämättä.
Kestävä tuottavuus vaatii resurssiviisautta, oppimista ja johtamista, joka katsoo kvartaalia pidemmälle. Se vaatii muutosta ansainnan logiikkaan ja aikajänteeseen. Vastuullisuus ei saa jäädä päälle liimatuksi, vaan sen näkyy siinä, mitä tuotetaan, miten tuotetaan – ja miksi?
Tuottavuus ei ole kuollut. Se on muuttamassa muotoaan. Se voi olla kestävän kasvun tärkein työkalu, jos uskallamme ajatella sitä uudelleen.
