Joka kevät kun koivun lehti puhkeaa hiirenkorvalle, Pasi Nokelainen kaivaa kaapista pari värikästä foliorättiä: lasten edellisen vuoden vappupallot.
”Olen jemmanut niitä jo monta vuotta. Yksi ei kestänyt, mutta toinen on ollut käytössä kolmena vuotena. Vien ne suutarille, joka täyttää ne kaasulla. Niissä on semmoinen lukitusratkaisu, joka vedetään alas, ja pallo pysyy kiinni”, Nokelainen selittää.
Kiertotaloutta käytännössä. Ehkä juuri sellaista elämää, jota useimmat meistä elävät kymmenen vuoden kuluttua.
Nokelaisen mukaan kuluttaminen on rituaali. Uudet vappupallot tai koulureput hankintaan monessa perheessä joka vuosi, vaikka vanhassa ei ole vikaa. Ylikuluttamisen rituaalin voi kuitenkin korvata toisella, paremmalla rituaalilla.
”Me emme osta uutta koulureppua joka vuosi, vaan korvaamme sen uudenlaisella tekemisellä, käymme vaikka perheenä yhdessä jätskillä”, Nokelainen sanoo.
Kiertotalous käytännössä: osta palvelua, älä tavaraa.
”Toki palveluillakin on ympäristövaikutuksensa. Mutta lähtökohtaisesti ne ovat yleensä suhteessa pienempiä kuin tavaroiden kuluttamisessa.”
Mutta mitä Nokelaisen 5- ja 9-vuotiaat lapset ajattelevat siitä, että heillä ei ole kaikkea samaa uutta kuin muilla?
”Kyllä nämä voivat olla hankalia tilanteita sosiaalisesti, ja olen joutunut miettimään, kärsivätkö lapset isän hurahduksesta. Mutta uskon, että lapset ovat siihen jo tottuneet ja sen hyväksyneet.”
Hyvä elämä on jo käden ulottuvilla
Nokelainen on kirjoittanut kirjan Maailmanloppu peruttu – seitsemän väitettä kiertotaloudesta (Gummerus). Se kuvaa maailmaa, jossa tavaroiden kuluttamisesta on siirrytty palveluiden kuluttamiseen. Kiertotaloudessa tuotteista tehdään alun pitäen pitkäikäisiä ja monikäyttöisiä. Korjaamisesta ja huoltamisesta on tullut taas muotia.
”Kiertotalouteen siirtyminen viidentoista vuoden sisällä on fossiilisista polttoaineista luopumisen ohella paras, ellei ainoa, tapa välttää ilmastonmuutoksen ja luontokadon kärjistyminen kriisiksi”, Nokelainen sanoo.
Päivätöissä Nokelainen on johtajana kestävän kehityksen toimisto Kaskasissa. Hänen työympyröissään erilaisilla strategiapäivillä kiertotaloudesta on puhuttu jo muutaman vuoden. EU:n direktiivit ajavat jäsenmaita valmistamaan kestävästi ja järjestämään materiaalit suljettuihin kiertoihin, jossa mitään ei heitetä pois.
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.
Silti käsite on jäänyt suurelle yleisölle vieraaksi. Tähän saumaan Nokelaisen kirja iskee. Hän yrittää myydä meille ajatusta kiertotaloudesta, joka on konkreettista, taloudellisesti järkevää, kivaa, ja pelastaa maailman.
”Haluan kirjalla arkipäiväistää ajattelua kiertotaloudesta. Jos puhutaan vain, että tarvitaan systeeminen muutos, niin ei se tavalliselle ihmiselle tarkoita oikein mitään. Yritän sitoa kestävyyssiirtymän arkeen ja osoittaa, että muutos kiertotalouteen on elämänlaadun kannalta muutos parempaan.”
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Muutos alkaa ajattelusta. Hyvä elämä on jo käden ulottuvilla. Viime vuoden vappupallot kaapissa odottamassa. Olemme vain liian tottuneita tuhlailevaan elämäntapaa.
Juttu jatkuu vinkkilistan jälkeen
Nokelaisen kolme vinkkiä elämäntapamuutoksen kohti kiertotaloutta
- Mieti ennen kuluttamista tarvitsetko vai haluatko. Miljoonat pikkupojat ympäri maailmaa jäljittelivät Maradonan kikkoja vuonna 1986, vaikka olivat nähneet ne vain hyvin rakeisesta TV-kuvasta Meksikon MM-kisoista. Mihin todellisen tarpeeseen esimerkiksi TV-ruutujen jatkuva koon kasvaminen tai ominaisuuksien lisääntyminen vastaa? Näitä kysymyksiä kannattaa esittää itselleen monen muunkin tavaran kohdalla.
- Korjauta mieluummin kuin ostat uutta. Korjaaminen on nykyisin suhteellisen kallista, joskus kalliimpaa kuin uuden ostaminen. Siinä on kuitenkin etunsa: esimerkiksi housujen saumojen korjaamisesta ompelijalle maksamasi summa jää käytännössä kokonaan Suomen talouteen eikä juurikaan tuota ympäristövaikutuksia. Mutta jos ostat uuden uudet ulkoiluhousut rikkoutuneiden tilalle kansainvälisestä verkkokaupasta, kansantalouteen jää vain pieniä hiluja lähinnä logistiikasta, ja ympäristövaikutukset ovat vähintään moninkymmenkertaiset.
- Aloita ostopolkusi käytetyistä tavaroista. Jos kuitenkin ostat, katso ensin käytettyjen tuotteiden valikoima. Nykyään lähes mitä tahansa tavaraa on tarjolla myös käytettynä. Jatkamalla kertaalleen tuotetun tavaran elinkaarta säästää sekä luontoa että rahojasi.
Se nyt vain on tyhmää omistaa auto
Mennään siis konkretiaan.
Nokelainen ei omista autoa, mutta ajaa tarvittaessa.
”En ole koskaan omistanut autoa, mutta lasten harrastusten vuoksi sille on joskus tarvetta. Pari viikkoa sitten piti viedä lapsia harrastuksiin Lohjalle. Tein sen yhteiskäyttöautolla.”
Nokelainen käyttää kahta erilaista autojen yhteiskäyttöpalvelua. Toinen firma vuokraa omia autojaan, toisessa yksityiset ihmiset vuokraavat omia autojaan ja rahoittavat sitä kautta auton ostoa ja ylläpitoa.
Tuhlailevan elämäntavan ajatusvääristymiin kuuluu, että on ok sijoittaa rahat autoon, joka seisoo 95 prosenttia ajasta paikoillaan. Nokelaiselle auton vuokraaminen on tapa kerryttää varallisuutta johonkin auton omistamista järkevämpään.
”Omistamisen ja pääoman kertymisen näkökulmasta vuokraaminen on äärimmäisen kannattavaa. Minun autoilukuluni jäävät tänä vuonna 500–600 euroon. Omistaminen olisi monin verroin kalliimpaa.”
Jos luonnonvaroja olisi rajattomasti, auton omistaminen olisi vain epäviisasta rahankäyttöä. Koska autoon on käytetty paljon luonnonvaroja, jolle ei ole määritelty hintaa, auton seisottamisesta kadulla on tullut ongelma myös luonnon kantokyvylle.
Siksi myös politiikan ohjausmekanismeihin on kannustettava kestävämpään elämäntapaan. Tässä asiassa ei vielä olla ihan maalissa.
”Jos työnantaja tarjoaa työntekijälle joukkoliikenteen kuukausilipun, se on veronalaista etua. Mutta jos työnantaja tarjoaa työntekijälle parkkipaikan Helsingin keskustasta, jonka arvo voi olla 3 600 euroa, se on verotonta etua”, Nokelainen sanoo.
Tuon vaikeampaa ei systeeminen muutos ole. Ihmisen arvot muuttuvat, rahankäyttö muuttuu, yritykset muuttuvat, lopulta yhteiskunnalliset kannustimet muuttuvat.
Maailmanloppu peruttu.
Pakko uskoa että kestävyyssiirtymä onnistuu
Nokelaisen herääminen kiertotalouteen tapahtui 2017, kun hän palasi Suomeen. Perhe oli asunut vuosia Azerbaidžanin pääkaupungissa Bakussa, jossa Nokelaisen vaimo työskenteli EU:lle. Nokelainen oli tehnyt tietokirjaa Afrikassa toimivista suomalaisista yrittäjistä ja käynyt freelance-juttumatkoilla muun muassa Georgiassa ja Iranissa.
”Kun palasimme Suomeen 2017, se oli minun 49. lentoni sinä vuonna. Koin silloin voimallisesti, että olen oman osuuteni lentänyt. Havahduin hyvin voimakkaasti siihen, että on muitakin tapoja organisoida taloudellinen toiminta kuin tämä nykyinen ’ota, käytä ja heitä pois’ -malli. Vaikea on ajatella, että palaisin enää vanhaan.”
Muutokseen kannustivat omat lapset ja halu suojella maailmaa heille.
”Toki tämä on minulle helpompaa kuin niille ihmisille, jotka eivät ole niin paljon ehtineet nähdä maailmaa”, Nokelainen miettii.
Nykyään hän lentää vapaa-ajalla kaukolennon joka seitsemäs vuoksi ja Euroopan-lennon joka kolmas vuosi.
”Mun on pakko uskoa että kestävyyssiirtymä onnistuu. Toivon että se ei tapahdu kriisien kautta, mutta kriisi viimeistään pakottaa muutokseen.”
Kiertotalouden täytyy kannattaa liiketaloudellisesti
Nokelaisen henkilökohtaiset valinnat ovat merkittäviä, mutta isompaan muutokseen vaaditaan enemmän. 2030-luvun maailma on aika erinäköinen kuin nykyinen, jossa länsimaisten ihmisten kaapit pullistelevat käyttämättä jäänyttä roinaa ja ultrapikamuodin roviot hämärtävät kehittyvien maiden taivaita.
Jos Nokelaisen visio toteutuu, vaatteet hankitaan palveluna, jossa myyjä korjaa ja lopulta kierrättää myymänsä tekstiilit uusiokuiduiksi. Kela toimittaa äitiyspakkauksen palveluna, jossa tuotteet kiertävät pesun ja kunnostuksen kautta yhä uusille perheille. Rakennukset tehdään kestämään aikaa ja käyttötarkoituksen muutoksia, ja kun ne joskus puretaan, niiden rakennusosat käytetään uusiin rakennuksiin.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Toisin sanoen koko kertakäyttöön ja tavaran omistamiseen perustuva talousjärjestelmä muuttuu.
”Pelkkä kierrättäminen ei riitä luonnonvarojen riittävyysongelman ratkaisuun. Vaikka esimerkiksi kaikki maailman teräs kierrätettäisiin, se kattaisi vain puolet maailman tarpeesta. Tarvitaan kiertotalouden syvempiä keinoja”, Nokelainen sanoo.
Omistamisesta tulee epäsuosittua, talousjärjestelmä muuttuu… Olisiko Nokelainen kuitenkin hivuttamassa maailmaa jonkinlaiseen ekokommunismiin?
”Ei tässä olla kapitalismia kaatamassa. Kiertotalouteen ohjaavia politiikkatoimia tarvitaan, mutta viime kädessä uskon, että kiertotaloussiirtymän ratkaisujen täytyy olla liiketaloudellisesti kannattavia. Autojen yhteiskäyttöpalvelu, jotka käytän, on listattu Kööpenhaminan pörssiin.”
Et lennä etkä aja. Mihin laitat johtajan palkasta jäävät ylimääräiset rahat?
”Olen sijoittanut uudistavan viljelyn rahastoon, joka mahdollistaa viljelijöille siirtymisen hiiltä sitoviin viljelytapoihin ja onnistuessaan tuottaa voittoa myös sijoittajalle.”
Kotona vain kaksi uutta huonekalua
Nokelainen näkee kiertotaloudessa mahdollisuuksia koko kansantaloudelle. Esimerkiksi työtä olisi tarjolla yhä useammille, myös niille, jotka ovat nyt työelämän ulkopuolella.
”Ajassa on uhkia siitä, mitä työpaikoille tapahtuu. Kiertotalous on yksi vastaus siihen. Kiertotalous on älyttömän työvoimavaltaista. Se mahdollistaa erilaisilla työkyvyillä varustetuille ihmisille osallistua työelämään. Ihmisiä tarvitaan paljon korjaamaan ja huoltamaan tavaroita”, Nokelainen sanoo.
Hyvä, kiertotalous siis tuo työtä, säästöjä ja pelastaa maailman tuhoutumiselta. Mutta onko tässä nyt tullut todistettua, että kiertotalous tarjoaa jotain lumoavampaa kuin uuden ostamisen ja omistamisen hurmion?
Tässäkin esimerkki Nokelaisen omasta elämästä.
”Meillä on kotona kaksi huonekalua, jotka on ostettu uutena. Kaikki muu on ostettu käytettynä. Käytettynä etsiminen on pikkaisen työläämpää, mutta ehdoton hyvä puoli on, että meillä ostetaan vain sitä mitä tarvitsemme. Toinen hyvä puoli on se, miten pienellä ympäristörasituksella kodin pystyy sisustamaan. Se tuottaa minulle enemmän henkistä hyvinvointia kuin se, että ne ovat uusia”, Nokelainen sanoo.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Onko teillä kotona kuitenkin vähän nuhjuista ja köyhää?
”Ei todellakaan. Meidän koti näyttää keskiluokkaiselta perheasunnolta, vaikka kaikki on hankittu kestävästi.”
Muutos kiertotalouteen voi tuntua vaikealta meille, jotka olemme tottuneet tavaran tuomaan mielihyvään. Nokelainen kannustaa kokeilemaan.
”Minä olen johtajan tittelillä varustettu hyvinvoiva ihminen, ja olen silti pystynyt siihen muutokseen.”
Pikku hiljaa ylikuluttamisen mielihyvä korvautuu mielihyvällä siitä, että toimii ympäristön kannalta fiksusti ja saa samalla käyttöönsä laadukkaita ja pitkäikäisiä tavaroita.
Pasi Nokelainen: Maailmanloppu peruttu – 7 väitettä kiertotaloudesta
269 sivua, ilmestyi Gummeruksen kustantamana toukokuussa 2023.