Tiedetään, että ihmiselle on tärkeä tulla nähdyksi omana itsenään. Suuri osa meistä ihmisistä suorastaan janoaa sitä.
Mutta vähemmän puhutaan siitä, että näkijän ei tarvitse olla ihminen.
”Ihminen tulee nähdyksi kohtaamisissa – vaikka eläinten kanssa.”
Sitaatti on Hyvän tulevaisuuden aamukahvien 9.4. chattikeskustelusta, jossa keskusteltiin vilkkaasti siitä, miten ihminen ja muunlajiset eliöt voivat kohdata ja tukea toisiaan.
Chattaajat kiinnittivät huomiota sanavalintoihin. Jotain uutta on tapahtumassa suhteessamme luontoon kielen tasolla.
”Hienoa, että puhutaan mm. luonnon kohtaamisesta. Ihmisten välinen kohtaaminen voi olla rasite, kun kohtaamisia on jatkuvasti liikaa.”
”Jep, usein ilmaistaan, että luonto ”nähdään”, eli vaikka että ”näin ketun”. On ihan erilaista, vuorovaikutteista ”kohdata kettu”, huomioi toinen chattaaja.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Hyvän tulevaisuuden aamukahvit ovat verkossa järjestettävä kaikille avoin keskustelusarja, jossa etsitään vaihtoehtoisia näkymiä kestävään tulevaisuuteen. Professori Arto Salosen isännöimillä aamukahveilla 9.4. aiheena oli: Millaisia ovat tulevaisuuden kaupungit, joissa asukkaat kukoistavat? Vieraina olivat professori Elisa Lähde ja tulevaisuusmuotoilija Johannes Helama.
Ihmiset kukoistavat, kun luonto kukoistaa
Puheen ohella aamukahveilla virtaa aina toinen keskustelu chatissa. Siellä resepti kukoistavaan kaupunkielämään oli selvä: ihmiset kukoistavat, kun kaupungissa kukoistaa muukin luonto kuin vain ihminen. Ja kun kohtaamiselle luonnon kanssa on arjessa runsaasti mahdollisuuksia.
”Lähiluonto mahdollistaa puiden äärellä oloa, kun kulkureiteillä on puistoja, ja varsinkin niitä viipyileviä kohtaamisia luonnon kanssa, kun ihan kunnollista metsää on helposti saavutettavissa. Metsässä pystyy paremmin olemaan osa luontoa, asettumaan mittasuhteisiin ja hengittämään toisenlaista ilmaa.”
Toden totta, vuorovaikutuksessa voi olla myös ilman kanssa. Ehkä voisimme puhua senkin kohtaamisesta. Eräs keskustelija pohti asiaa linnun näkökulmasta.
”’Nyt sen tajuan: ei jaksa lintukaan, yksin vaeltaa se liitää parvessaan’ laulun sanoja lainatakseen me tarvitaan toisia ja erilaisia yhteyksiä. Lintukin hyödyntää tuulta lentäessään.”
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Kaupungeissakin ollaan joka henkäyksellä osa luontoa.
”Happi ei tule kaupungista, vaan kasveista. Samoin kaikki syömämme ruoka on yhteydessä maaperään. Ja näin olemme kytkeytyneitä planeettaamme ihan joka puolella.”
Luontoon voi kytkeytyä vahvemmin kuin toisiin ihmisiin.
”Itselleni luontokokemukseen liittyy tietynlainen pyhyys ja olen aina kokenut vahvaa kuulumista luontoon vaikka ihmisyhteisöihin kuuluminen on ollut hatarampaa. Ihmisen näen yhtenä luonnon osana, en siitä mitenkään irrallisena olentona.”
Kaksi ensimmäistä Hyvän tulevaisuuden aamukahvisessiota ovat keränneet Zoomiin 250–350 ihmistä kerrallaan. Meillä järjestäjille – Ykspilkkuviis Medialle ja Suomen Akatemian SISU-hankkeelle – se kertoo, että jo varsin suuret määrät ihmisiä ovat muuttamassa ajatteluaan ja elämäntapaansa kestävämpään suuntaan.
Nyt tarvitaan vain keinoja, jolla muuttuneet arvot saavat enemmän tilaa arjessa ja päätöksenteossa. Niitäkin esitettiin – sekä yksilöiden että systeemien tasolla.
1. Annetaan muunlajisille ääni suunnittelubiologien avulla
”Muunlajiset eivät pääse osallistumaan kaupunkisuunnitteluun. Harvoissa kaupungeissa on tulkkina toimivia ”suunnittelubiologeja”. Siihen pitäisi panostaa.”
2. Järjestetään kukoistuksen kuvittelutyöpajoja
”Kiinnostaisi sellaiset kuvittelutyöpajat, joissa yritettäisiin nähdä kukoistuttava elämä eri lajien, eri yksilöiden näkökulmasta. Kokisin tervehdyttävänä ja avartavana tällaisen harjoittelun.”
3. Suojellaan lähiluonto kaupunkirakentamisessa
”Luonnon kohtaaminen kaupungissa on tärkeää erityisesti niille, jotka eivät aja autoa. Itse en pääse kovinkaan helposti varsinaisille patikkaretkille hienoihin maisemiin. On siis saatava se yhteys lähempänä, jotenkin.”
4. Määritellään tasa-arvo uudestaan
”Haluaisin ’lajien tasa-arvon’ toteutumista maapallolla. Tämä pallo kuuluu kaikille lajeille ikä vain ihmiselle. Emmekä me ihmiset tule toimeen ilman luontoa.”
5. Lopetetaan isi-puhe ja siirrytään jämäkkään kieleen
”Mulle tuli tässä keskustelussa huomio, että aika paljon me käytetään puheentapaa voisi, pitäisi, jne. eli konditionaalia. Itsekin teen niin todella paljon! ”Tämä aamukahvifoorumi voisi olla paikka, jossa…” Mitä sanotte, kannattaako alkaa puhua vielä jämäkämmin? ”Tämä foorumi on/tulee olemaan paikka, jossa jokainen voi…” Ja monessa kohtaa näen että meidän kannattaa sanoa vaikka ”Meidän pitää, tai me tarvitaan”, ei ”meidän pitäisi, tai me tarvittaisiin”.”
6. Unohdetaan ankeuttava kieli, opitaan uusi, ja elvytetään vanha ja hyvä
”Ja jos unohdettaisiin negatiiviset sanat!!esim viherpiperrys,jne🙂”
”Sanat ja puhetavat ovat tosiaan tärkeitä. Myös: mitkä asiat esitetään tällä hetkellä meille välttämättömyyksinä? Mitkä käsitteet on heitetty vanhanaikaisina romukoppaan, vaikka niissä voisi piillä oikeasti hyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita. (Hyvää suomen kielen päivää!)”
”Uusien sanojen kautta on pitkä matka! Otetaan mieluummin tuttuja, kuten kukoistus. Kieli on yhteisöllinen, ja uusia sanoja opitaan hitaasti.”
7. Pidetään päiväkirjaa luontokohtaamisista
”Viimeksi aamukahveissa oli puhe kauneuden kokemusten päiväkirjasta – ehkä niitä kohtaamisia voisi myös havainnoida omassa elämässään… minkä tasoisia kohtaamisia päivän aikana on ja ketä kohdataan? Ihmisiä, luontoa – jotain muuta?”
8. Varataan aika oleelliselle kalenterista
”Kalenterissa oleva suoritevapaa ja hengittävä tunti, jossa saa tapahtua mitä siinä alkaakaan tapahtua.”
Ja lopuksi vielä pari chattajien tarjoamaa linkkivinkkiä aiheeseen syventymiseksi:
Lähivihreäpolku
”Kestävä kaupunki -hankkeessa loimme tietopaketin nimeltä ”Elämänmittainen lähivihreäpolku”, pureutuen lähiluonnon merkitykseen hyvinvoinnille, suosittelen lämpimästi tutustumaan jos ei ole vielä tuttu! Liittyy päivän teemaan vahvasti 🙂 Löytyy täältä: https://kestavakaupunki.fi/-/elamanmittainen-lahivihreapolku.”
Kaupungin sielu on luonnon kohtaamisessa
”Tässä keskustelussa nousee esiin paljon samaa kuin IHME Helsingin viime vuotisessa teostuotannossa Chicago Boys – While We Were Singing, They Were Dreaming. Teoksessa käsiteltiin Helsingin paikkoja ja lähimetsiä, joita uusliberalistinen jatkuvaan kasvuun tähtäävä kaupunkisuunnittelu uhkaa. Järjestimme teoksessa myös paneelikeskustelun aiheesta Mistä löytyy kaupungin sielu? Siinä korostui mm, että kaupungin sielu on ihmisten kohtaamisissa, joita mahdollistaa myös luonnontilaiset paikat ja toisten lajien huomioinen. Kannattaa sekin ottaa kuunteluun / katseluun: https://www.youtube.com/watch?v=12reRpoJjDY ”
Elämänjalotus
”Toukokuussa Helsingissä on ”Elämänjalotus”-työpajoja, ne voisivat olla juuri tuollaisia.. jalotus.fi -nettisivuilta löytyy lisätietoja ja heillä käsittääkseni myös kaikille avoimia verkkomateriaaleja..” https://www.jalotus.fi/
Editoitu tallenne Hyvän tulevaisuuden aamukahveista 9.4. on katsottavissa täältä.
Hyvä tulevaisuuden aamukahvit ovat areena kohtuullisen elämäntavan kohtaamisille. Niissä pöyhitään vaihtoehtoisia näkymiä tulevaisuuteen. Ykspilkkuviis Media on aamukahvien järjestäjä yhdessä Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston SISU-tutkimushankkeen kanssa.
Haluatko tulla mukaan seuraaville kahveille? Ne järjestetään tiistaina 7.5. klo 8.30-9.30 Kysymme silloin millainen olisi tulevaisuuden Suomi, jos nuoret sen rakentaisivat. Vieraina ovat Hanna Höijer ja Tomi Kiilakoski.
Ilmoittaudu mukaan tilaamalla itsellesi kalenterimuistus ja osallistumislinkki täältä.
Tilaa myös Ykspilkkuvitosen uutiskirje niin pysyt ajan tasalla!
Yksi kommentti artikkeliin ”Kohtasitko tänään linnun, kytkeydyitkö luontoon vetämällä keuhkoihin ilmaa?”
Kommentointi on suljettu.