Olemme siirtymässä kroonisten ympäristökriisien aikaan. Suomessa tästä on saatu vasta esimakua. Esimerkiksi Yhdysvalloissa San Fransiscon lahden rantakaupungeissa pohditaan jo, mitä kaikkea pitäisi ajatella ja rakentaa uusiksi, jotta merenpinnan nousun, myrskyjen ja maastopalojen kanssa selvitään jatkossa.
Entä jos Helsingissä Aleksanterinkadulla on jonain päivänä rankkasateiden, säiden vaihtelun ja viemäriongelmien vuoksi metri vettä? Jos liikenne katkeaa, kriittiset infrastruktuurin elementit prakaavat ja viemärivedet uhkaavat ihmisten terveyttä?
”Jos tilanne jatkuu viikon, niin meillä on kolera”, täräyttää Helsingin yliopiston ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen.
Hukkinen on havainnut, että ensireaktio mielikuvissa on ”palolaitos hoitaa”. Nyt olisi oikea hetki tarkistaa käsityksiä sekä kodeissa että viranomaisten valmiusharjoituksissa.
Kansalaisille on viime aikoina tiedotettu Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön koordinoimasta 72 tunnin varautumisohjeesta.
”Vielä kun tämä vaikuttaisi tavallisten ihmisten arkeen. Että ihmiset oikeasti rupeaisivat jemmaamaan kuivamuonaa ja vettä johonkin.”
Ohje muistuttaa myös taskulampusta, patteriradiosta ja vessakäynteihin tarvittavista muovipusseista.
Rakennusten säänkestävyys – tai pitäisikö puhua ilmastonkestävyydestä – on myös koetteilla. Viranomaiset laativat suosituksia, jotta kellarit eivät täyttyisi vedellä, seinärakenteet kostuisi ja ikkunat vuotaisi.
”Omakotitalojen omistajat pitäisi saada itse tekemään muutoksia”, Hukkinen sanoo.
Viranomaiset harjoittelevat improvisointia
Janne Hukkinen on tehnyt tutkimusyhteistyötä, jossa päättäjiä ja kaupunkien käytännön asiantuntijoita on kutsuttu ratkomaan niin kutsuttua monikriisiä Helsingissä, Tampereella ja Kotkassa. Suomen Akatemian hankkeen ”politiikkapäämajat” eläytyivät tilanteisiin, jossa yhtä kriisiä seuraakin toinen – normaaliin ei niin vain palatakaan.
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.
Suomessa valmiusharjoittelu on Hukkisen mukaan kansainvälistä huippua. Paikallisia, alueellisia ja valtakunnallisia kriisisimulaatioita tehdään monenlaisten tilanteiden varalta ja monenlaisissa kokoonpanoissa. Vikana on vain se, että yleensä harjoitellaan valmiiksi sovittuja menettelyjä yksittäisissä tilanteissa.
Jos kriisit vastaisuudessa pitkittyvät ja seuraavat toisiaan, ennakointi on mahdotonta.
”Se vaatii, että harjoitellaan kykyä improvisoida ja kuvitella, mitä kaikkea voisi tapahtua. Että oletkin rutinoitut improvisoimaan odottamattomissa tilanteissa”, Hukkinen sanoo.
Nykyiset suunnitelmat ilmastonmuutoksesta selviämiseen on tehty kymmenen vuoden takaisilla tiedoilla. Sen jälkeen ennusteet ovat jyrkentyneet.
Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n maaliskuisen raportin mukaan ilmastonmuutoksen etenemiseen liittyvät riskit ovat vakavampia kuin vuoden 2014 arviossa. Vaikka uutiset jo nyt kertovat kuivista kausista, myrskyistä ja tulvista, lämpenemisen pitkän ajan vaikutukset ovat niihin verrattuna moninkertaisia.
Torstaina alkaneessa Dubain ilmastokokouksessa arvioidaan, onko lämpenemistä enää mitenkään mahdollista rajoittaa 1,5 asteeseen esiteollisesta ajasta. Kahden asteen tavoitekin on haastava. Tutkimusten mukaan haitat kasvavat nopeasti jokaisen asteen kymmenyksen nousun myötä.
Ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit muodostavat muiden riskien kanssa sotkuisia, nopeasti pahenevia vyyhtejä, joiden hallitseminen on vaikeaa, IPCC:n raportti kiteyttää.
”Aina joku selviää”
Tulevaisuuskuvat törmäävät ikivanhoihin rakenteisiin. Ainakin Helsingin viemäriverkko on yli sata vanha. Pääkaupungin keskustan sijoittuminen matalalle meren rantaan on sekin aivan toiselta aikakaudelta.
Aivan kuten luonnossa monimuotoisuus edistää selviämistä vaihtuvissa oloissa, myös ihmisten toiminnassa pitäisi Hukkisen mukaan suosia monenlaisia ratkaisuja ja kokeiluja, ei keskitettyjä patenttiratkaisuja. Esimerkiksi rakentamisessa pitäisi toteuttaa monenlaisia ratkaisuja, jotta aina jotkut niistä selviäisivät yllättävienkin vaiheiden yli.
”Jos halutaan sopeutua tuleviin vaihteluihin, pitäisi pystyä ylläpitämään diversiteettiä. Sen, mitä rakennetaan, pitäisi olla hyvin monimuotoista. Sitten aina joku selviää. Se on vähän semmoista ekologista ajattelua.”
