Muistatko, kuinka lapsena lumouduit saduista; tarumaailmoista, haltijoista ja puhuvista eläimistä? Toivoit ehkä, että tarina ei koskaan loppuisi – mutta muistatko, miksi luovuit portista toisiin maailmoihin?
Heittäytyvän lukijan kyvyllesi on taas käyttöä. Siirrymme kohti kestävämpää elämäntapaa enemmän tai vähemmän ikävällä tavalla. Nopeasti ja rajusti. Kukaan ei tiedä varmasti, mitä on tulossa, mutta varmaa on, että yksin ei selviä kukaan – ei yksi yksilö eikä yksi kansakunta. Toivo on rohkeudessa ajatella tarinat uusiksi. Näin sanoo palkittu kirjailija ja maantieteilijä Laura Ertimo. Hän kirjoittaa tarinallisia tietokirjoja lapsille erityisesti luonnon ja ihmisten yhteydestä.
”Meidän elinaikanamme fyysinen ympäristö muuttuu järjettömän paljon. On vähintäänkin hupsua ajatella, etteivät yhteiskunnat ja jokaisen ihmisen elämä järisisi myös. Kestävyysmurros on valtava asia”, Ertimo sanoo.
Ykspilkkuviis haastoi Laura Ertimon suosittelemaan parhaita kestävyyssiirtymää käsitteleviä kirjoja lapsille. Ertimo määritteli tehtävän toisin. Hän esittelee yllättäen listan lastenkirjoista aikuisille. Niiden avulla aikuinenkin voi käsitellä vaikeita asioita jäämättä toivottomuuden valtaan.
Teoksista kolme on fantasiaa ja kuusi kuvakirjaa.
Fantasioissa harjoitellaan tulevaa maailmaa
Fantasiat ovat leikkikenttiä, joihin kirjoitetaan tulevien maailmoiden aihioita. Ertimo ottaa esimerkiksi Magdalena Hain Isetin solmu-fantasiakirjan. Se on Royamen aikakirjat -trilogian toinen osa ja lajityypiltään spekulatiivista fiktiota.
”Isetin solmu on järkäle, jossa on rinnakkain monta tarinaa ja kohtaloa. Se mahdollistaa monenlaisia luentoja. Haluan nostaa esiin sen, kuinka virkistävän rumaksi Hai kirjoittaa linkolalaisen fantasian: haltiat ovat aiemmin asuttaneet Maata ja nähneet sen luonnonjärjestelmien kukoistuksen, mutta jättäneet sitten Maan ihmisten temmellyskentäksi ja elävät itse korkean teknologian varassa tekokuulla. Kun haltiat näkevät, missä tilassa planeetta ihmisten toiminnan seurauksena on, he päättävät ottaa ohjat käsiinsä.”
Se tarkoittaa suurten ihmisjoukkojen tuhoamista ja loppujen orjuuttamista.
”Ekosysteemit palautuvat, mutta kirja kuvaa onnistuneesti sitä, kuinka ahdistava ja ei-toivottava luovan tuhon skenaario on. Ajattelu on viety ilmeisimpiä ratkaisuja pidemmälle ja odotan jännityksellä, mitä sarjan kolmas kirja tuo tulleessaan”, Ertimo sanoo.
Juttu jatkuu vinkkilistan jälkeen
Fantasia vahvistaa mieltä
Mustan kuun majatalo
Reetta Niemelä ja Katri Kirkkopelto
Lasten keskus 2021
”Eläimet, satuolennot ja ihmiset yhdistävät voimansa salaperäistä uhkaa vastaan. Mustan kuun majatalo on lempeä fantasiakirja, jossa rakennetaan lajien välistä ja lajirajat ylittävää empatiaa. Se on perustavanlaatuinen tulevaisuustaito. Lajien välinen empatia ei ole lastenkirjallisuudessa poikkeuksellista, mutta Niemelä rakentaa sen tarinaansa hyvin tietoisesti. Soisin suuntauksen voimistuvan aikuistenkin kirjallisuudessa.”
Maailmantyttäret
Siiri Enoranta
WSOY 2022
”Fantasiakirja, jossa nähdään vaivaa hyvän tulevaisuuden kuvittelemiseen. Maailmantyttärissä viisi yksinäisten leirillä tavannutta tyttöä elää utooppisessa tulevaisuuden maailmassa, jossa suurelta tuholta on vältytty täpärästi. Kirjan vahvuus on uskottavassa pehmeydessä, vaikka tarinan polttoaineena on konflikteja. Maailmantyttäret on nuortenkirjallisuutta, jonka lukemisesta tulee kauhean hyvä olo aikuisillekin.”
Isetin solmu
Magdaleena Hai
Otava 2021
”Royamen aikakirjoissa kuljetaan noitien, ihmisten ja haltioiden maailmoissa ja hyvin runsaiden teemojen parissa. Yksi tarinan kaari näyttää lukijalle Maan, jossa ihmiset eivät ota vastuuta toimistaan suhteessa ympäröivään maailmaan ja menettävät siksi omankin elämänsä hallinnan. Fantasiassa haltiat antavat muodon tuhovoimalle, mutta luen tämän osan kirjaa kritiikkinä sellaiselle linkolalaiselle lähestymiselle, jossa luovutetaan ihmisten suhteen ja erotetaan ihmisen ja luonnon hyvinvointi toisistaan. Kai Royamen aikakirjoja sanotaan nuortenromaaneiksi, mutten tiedä, miksi kirja tarvitsisi yläikärajaa.”
Haltiat ja noidat vapauttavat ajattelun
Ertimo kuuluu niihin ajattelijoihin, joiden mukaan luonnonjärjestelmien tuhoutuminen johtaa niukkuuteen, jonka on ajateltu jäävän iäksi taakse vauraissa länsimaissa. Pelkkä teknologian kehittäminen ei pelasta ihmiskuntaa, sillä raaka-ainetta ja energiaa ei ole rajattomasti eivätkä nykyponnistukset kohdistu kestävyysmurroksen kannalta oleellisiin kohteisiin läheskään riittävällä tarmolla.
”Niukkuuden kontekstissa pärjääminen, jopa hyvinvointi, kytkeytyvät kykyyn ajatella uusiksi yhteisöjä ja resurssien jakamisen periaatteita – eli politiikkaa ja taloutta. Mutta niillähän ei saa leikkiä, joten verhotaan sitten kuvittelu haltioiden ja noitien kaapuihin. Se vapauttaa”, Ertimo sanoo.
Elonkehän kriiseistä ja kestävyysmurroksesta on tarjolla runsaasti tieteellistä tekstiä. Aikuisten tietokirjallisuus on usein järkälemäistä ja varsin kattavaa, mutta suurella yleisöllä on korkea kynnys tarttua laajoihin tietoteoksiin. Vielä harvinaisempaa taitaa kuitenkin olla lastentietokirjojen lukeminen ilman lasta.
”Lastenkirjoissa perusteet selitetään kompaktisti ja lisäksi niissä on usein mahtava kuvitus. Toivottomuus ja paniikki eivät ole keskeisimpiä teemoja.”
Ertimon mielestä monet aikuiset jäävätkin paljosta paitsi, kun eivät tartu kuvakirjoihin. Perustietojenkin suhteen olisi petrattavaa. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen perusasiat hiilenkierrosta alkaen tulevat nykykoululaisille varmasti tutuiksi, kun taas aikuisilla voi olla kymmeniä vuosia kemiantunneista – eikä silloin ehkä pureuduttu suoraan niihin käsitteisiin, joita uutiset nykyään pursuilevat.
”Lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukeminen on kauhean kivaa siksi, että siinä on joku jarru pois päältä. Aikuisille pitää aina olla vakavasti otettavaa. On lukijan häviö, jos pitää mielikuvitusta hömppänä.”
Juttu jatkuu vinkkilistan jälkeen
Kuvitettu kestävyyssiirtymä
Piilopalstan tarhurit
Lina Laurent ja Maija Hurme
Kustantamo S&S, 2021
”Kuvakirja regeneratiivisesta eli uusintavasta puutarhanhoidosta. Kirjassa on ihana tarina, pieni mysteeri, ja lisäksi se tarjoaa napakkaa perustietoa kuokattomasta viljelystä. Tästä aiheesta ei ole ylen määrin suomenkielistä tietokirjallisuutta aikuisillekaan. Lasten tietokirjallisuudelle on tyypillistä, että sieltä löytyy aiheita etukenossa, ennen muita. Ehkä se on marginaalisen aseman etu, että pääsee julkaisemaan sähäkämmin uusia näkökulmia kuin aikuisten puolella, jossa kilpailu on kovempaa ja otsat rypyssä.”
Onnekkaiden eläinten talo. Tarinoita tuulispäästä
Suvi Auvinen ja Anni Nykänen
WSOY, 2023
”Tämäkin kirja käsittelee lajien välisiä suhteita. Se kertoo eläinsuojelukeskuksen asukeista, jotka ovat toisen mahdollisuuden saaneita tuotantoeläimiä. Suvi Auvinen on halunnut antaa äänen lajeille, joita kaltoinkohdellaan, mutta hän tekee sen positiivisen kautta. Näillä eläimillä menee hyvin – mutta rivien välissä on tietysti lisäkysymys, että miten muilla sitten menee. WSOY on julkaissut rohkeasti lastenkirjan, joka viestii siitä, että lajien välinen empatia ei ole marginaalinen aihe.”
Kaikki löytämäni viimeiset
Maija Hurme
Etana Editions, 2022
”Pysähtymis- ja rauhoittumiskirja. Ihanaa kuvataidetta ja kaunokirjallisuutta loppumisesta ja alkamisesta. Teema kuulostaa surumieliseltä, mutta aukema toisensa jälkeen yllättää lukijan. Kirjaa luetaan varmasti lasten kanssa, mutta miksipä eivät aikuiset pysähtyisi sen äärelle yksin tai kaksin huomaamaan pieniä ja isoja asioita hetkestä.”
Elämäni pohjalla – yksinäisen aksolotlin tarina
Linda Bondestam
Teos, 2020
”Kaunis kuvakirja ilmastokriisistä. Kirja kertoo kenties viimeisestä aksolotlista ja hänen elämänsä mullistuksista. Sammakkoeläimiin kuuluvat aksolotlit ovat eläinmaailman peterpaneja ja luonnossa äärimmäisen uhanalaisia. He ovat vuosituhansien aikana elelleet alkuperäiskansojen kosteikkoviljelmien lomassa Meksikossa, mm. nykyisen Mexico Cityn alueella. Kaupungistuminen ongelmineen hävittää niin viljelmiä kuin aksolotlien elintilaakin. Pieni kirja kertoo suurta tarinaa, ja kokonaisuus jättää tilaa omille ajatuksille.”
Korvaamattomat – kertomuksia maailman avainlajeista
Juha Kauppinen ja Janne Toriseva
Siltala, 2023
”Nyt pyöräytetään kuvio vielä ympäri. Korvaamattomat saattaa näyttää ensisilmäyksellä lapsille suunnatulta satukirjalta, mutta onkin lumoava yleinen tietokirja maailman avainlajeista. Juha Kauppinen kirjoittaa 30 lajista, jotka tarjoavat kurkistusaukkoja kokonaisiin ekosysteemeihin ja niiden toimintaan. Mukana on mm. kirjanpainaja, josta puhutaan kuusimetsien hirveänä tuholaisena, mutta jolla on keskeinen rooli luonnonmetsien hyvinvoinnissa. Janne Toriseva on tehnyt kuvituksesta herkkää ja kaunista ja Kauppinen kirjoittaa varmalla, selkeällä äänellä. Tämänkin kirjan näkisin mieluiten koko perheen käsissä, vaikka se nyt löytyykin aikuisten osastolta.”
Mikä mahti
Laura Ertimo ja Mari Ahokoivu
Into Kustannus, 2023
”Minun ja Marin kirja vallankäytöstä. Kirjassa puhutaan ihmisten välisistä suhteista ja siitä, miten merkityksellistä on se, minkä tarinan varassa yhteiskunnat makaavat. Kestävyyssiirtymä on fyysisten toimintatapojen muutosta, mutta se on vääjäämättä myös aivojen ja tarinoiden muokkausta. En usko, että nykyään parhaana totuutena esitetty talouden tarina säilyy ehjänä kestävyysmurroksessa: monimuotoinen maailma ei uusiudu jatkuvan tehokkuuspuheen paineessa. Siksi tarvitaan uusia herkän rohkeita tarinoita, joissa on yhden sankarin sijaan ymmärrys yhteydestä.”
Mur ja metsän ilta
Kaisa Happonen ja Anne Vasko
Tammi 2021
Pieni iltasatukirja liikkuu suomalaisessa metsässä tai siinä, mitä siitä on jäljellä. Kaisa kirjoittaa paljosta vähin sanoin ja Annen vähäeleiset kuvat kertovat myös paljon. Kun pienen karhun päästää mieleensä, metsäkeskustelut muuttavat luonnettaan.
Miten kasvattaa, jos lapsi tietää asiat paremmin?
Ilmastonmuutos ja luontokato merkitsevät äkillistä muutosta maailmaan, jonka toivoisi jatkuvan kuten ennenkin. Toisin ajatteleminen voi olla vaikeaa varsinkin, jos saman aikaan hartioilla on pelko ja ahdistus tulevaisuudesta.
Maantieteilijän koulutuksen saanut Ertimo on kirjoittanut luonnon ja ihmisten yhteyksiä auki ensisijaisesti lapsille jo useamman vuoden ja kirjan verran. Nyt käsillä on uusi hanke yhdessä sarjakuvataiteilija Mari Ahokoivun kanssa. Pari hahmottelee luontoyhteyttä ja elämää ekokriisien aikakaudella seuraavaksi aikuisille suunnatussa kuvitetussa teoksessa.
Nykypäivän lapset kasvavat ekokriisipuheen keskellä ja jo esiopetuksessa kartutetaan taitoja niin ekologiasta kuin empatiastakin. Ylikulutusen ja roskaamisen seuraukset tulevat tutuiksi pienestä pitäen.
”Mitä on kasvatus, jos lapsi ymmärtää ympäristön muutoksen perusteita aikuista paremmin? Luulenpa, että monia itsestään selviä hierarkioita olisi syytä tarkastella kriittisesti. Me olemme kaikki uuden äärellä eli lapsia ympäristömuutosten edessä. Kestävyyssiirtymässä ei ole automaattista elämänkokemukseen perustuvaa jakoa lasten ja aikuisten välillä”, Ertimo huomauttaa lempeästi.
