Liidia Merikanto souteli mökkijärvellään Päijänteellä kesällä 2025, kun hän havahtui siihen, että sinilevä kukkii. Hän oli kuvitellut, että vesistöjen ongelmat koskevat lähinnä pieniä ja matalia vesiä.
”Oli shokki huomata, että sinileväkukintoja esiintyy myös Saimaalla, Puulavedellä ja monessa muussa suuressa järvessä. Kuormitus on niin suurta, että edes runsasvetiset järvet eivät ole turvassa muutoksilta”, Merikanto sanoo.
Hän on yksi alullepanijoista Sinilevät kuriin – vähennetään ojittamista -kansalaisaloitteessa. Aloite pyrkii vähentämään metsätaloudellisia ojituksia ja hillitsemään vesistöjen rehevöitymistä ja tummumista. Aloitteen takana on joukko kotimaisia asiantuntijoita ja kansalaisia, jotka haluavat turvata Suomen vesistöjen tilan. Aloitetta ovat tukeneet omilla kasvoillaan ja nimellään mm. näyttelijät Martti Suosalo ja Satu Silvo sekä yrittäjä Sikke Sumari.
Kansalaisaloitteessa vaaditaan muun muassa metsäojitushankkeiden lakisääteistä tarveharkintaa, uudisojitusten kieltoa jouto- ja kitumailla sekä kunnostusojitusten luvanvaraisuutta. Tavoitteena on suojella vesistöjä ja turvata niiden virkistys- ja luontoarvot tuleville sukupolville.
Liidia Merikanto, mikä sai sinut lähtemään liikkeelle ja ajattelemaan, että ojitusten vähentämiseksi on toimittava?
”Olemme Suomessa veden suhteen lottovoittajia, mutta valitettavasti sellaisia, jotka eivät pidä huolta ja hoida omaisuuttaan. Pohdin aluksi, mitä itse voin tehdä kuluttajana, äänestäjänä tai kansalaisena, mutta vaikutusmahdollisuudet tuntuivat tosi vähäisiltä ongelman laajuuteen nähden. Mitä enemmän asiaan paneutui ja ymmärsi, mitä vesistöissämme on tapahtumassa, sitä suuremmaksi nousi tuska. Tuli suorastaan epätoivo, että me suomalaiset emme voi antaa vesistöjemme tilan enää heiketä.”
Liidia Merikanto on espoolainen HR-asiantuntija ja yhden teini-ikäisen lapsen äiti, joka viihtyy vapaa-ajallaan luonnon rauhassa Keski-Suomen mökillä.
Metsäojia on arviolta 1,4 miljoonaa kilometriä. Jos kaikki ojat laitettaisiin peräkkäin, ne kiertäisivät maapallon noin 35 kertaa. Maastokartat ovat melkein kaikkialla Suomessa täynnä suoria sinisiä viivoja – järviin johtavia metsäojia. Uskotko että kehitys voi todella kääntyä toiseen suuntaan?
”Maastokarttojen katsominen vetää mielen aina matalaksi. Lähes minkä tahansa järven ympärillä on valtava suonisto, joka tuo laajalta alueelta humusta ja ravinteita. Uskon silti, että kehitys kääntyy. Tieteellinen näyttö ojitusten haitoista on niin vahvaa.”
Miksi juuri metsien ojitukset ovat kansalaisaloitteen kohteena?
”Ojitukset ja metsätalous ovat yksi suurista vesistöjen tilan heikentäjistä maatalouden ja yhdyskuntien ohella. Metsäojituksiin puuttuminen olisi järkevää, koska ojituksille on vaihtoehtoja, kuten jatkuva kasvatus. Ylipäätään ojituksista osa on metsän kasvunkin kannalta täysin hyödyttömiä ja osa jopa haitallisia, mutta silti niiden vesistöhaitat ovat todella suuria. Vaikka Suomessa ei kaivettaisi enää yhtään ainoaa ojaa, olemassa olevia ojia pitkin valuu humusta, kiintoainesta ja ravinteita vesistöihin vielä vuosikymmeniä. Viranomaisilla ei ole keinoja puuttua edes haitallisimpiin eli turvemetsien ojituksiin – siksi tarvitaan lainsäädäntöä.”
Ojituksista osa on metsän kasvunkin kannalta täysin hyödyttömiä ja osa jopa haitallisia
Juttu jatkuu tietolaatikon jälkeen
Liidia Merikannon vinkit vesistöjen pitämiseksi kirkkaina
- Allekirjoita kansalaisaloite ja innosta muitakin allekirjoittamaan.
- Älä heitä roskia luontoon, sillä mikromuovit päätyvät vesistöihin.
- Vähennä lihansyöntiä, sillä sen kasvatus vaatii paljon peltoalaa ja lannoitteita. Maataloudesta peräisin oleva typpi ja fosfori rehevöittävät vesistöjä.
- Huolehdi haja-asutusalueella kiinteistösi jätevesijärjestelmästä.
Miksi nostatte ojitukset esiin juuri nyt?
Tämä on pakko tehdä. Joko nyt tai myöhemmin. Vaihtoehtoa ei ole, koska metsätalouden kuormitus on niin suuri ja vesistöjemme tila heikkenee. Eikä kyse ole vain vesistöistä, sillä ojitusten haittavaikutukset ovat todella moninaiset. Metsäojitukset kiihdyttävät ilmastopäästöjä, kun turve alkaa hajota nopeammin. Vesistöjen tummuminen ja rehevöityminen vaikuttaa monin tavoin myös luonnon monimuotoisuuteen.
Suunnilleen puolikkaassa ihmiselämässä on tapahtunut valtava muutos
Merikanto sanoo uineensa ja liikkuneensa koko ikänsä, 50 vuotta, esimerkiksi Itämeren rannoilla Raumalla, Helsingissä ja Espoossa. Lapsena poljettiin kirkasvetisille rannoille. Nyt tilanne on toinen. Uimaan lähtiessä pitää tarkistaa levätilanne ja veden laatu.
”Suunnilleen puolikkaassa ihmiselämässä on tapahtunut valtava muutos – toisaalta järisyttävä, mutta samaan aikanaan niin hidas, että siihen on jotenkin tottunut ja sopeutunut. Ehkä viime kesänä Päijänteellä konkreettisesti tajusin, mitä olemme Itämeren rannoilla menettäneet ja mitä voisi olla.
Millaisia keskusteluja olet käynyt metsänomistajien kanssa?
Osa metsänomistajista on erittäin asiantuntevia ja auttoi myös aloitteen laatimisessa. Moni metsänomistajakin vastustaa turhia ja haitallisia ojituksia niistä aiheutuvien vesistö-, ilmasto- tai luontohaittojen vuoksi. Ojitus voi haitata myös toisen omistajan metsämaata, esimerkiksi ylikuivattaa maaperää.
Puuttuuko aloite metsänomistajien oikeuteen tehdä metsällään mitä he haluavat?
”Eniten itsessäni nostaa tunteita puhe siitä, että tässä mennään metsänomistajien kukkarolle. En halua puuttua metsänomistajan oikeuteen hyödyntää metsäänsä – sitä ei vain saisi tehdä tavalla, joka aiheuttaa haittaa muille eli pilaa yhteiset vesistöt. Metsänomistaja saa ehkä ojitusten ansiosta enemmän tai nopeammin tuloja, mutta haitoista kärsivät ja maksavat kaikki. Tämä sotii vahvasti oikeustajuani vastaan.”
Moni metsänomistajakin vastustaa turhia ja haitallisia ojituksia
Mitä palautetta olet saanut aloitteesta?
”Pääosin ihmiset ovat suhtautuneet aloitteeseen kannustavasti. Moni selvästi haluaisi tehdä enemmän itselleen tärkeiden asioiden eteen, mutta ei ole voimavaroja tai ei oikein tiedä, mistä lähtisi liikkeelle. On ollut valtavan hienoa ja liikuttavaakin huomata, miten monet ovat valmiita auttamaan. Paljon on myös epätietoisuutta ja epäselvyyttä, miten ojitukset vaikuttavat vesistöihin.”
Kansalaisaloite tarvitsee yhteensä 50 000 allekirjoitusta edetäkseen eduskunnan käsittelyyn, ja allekirjoitusten keräysaika päättyy 14.2.2026. Tällä hetkellä aloitteella on 5 852 allekirjoitusta. Hyvän alun jälkeen allekirjoitusten kertymisen tahti on hiipunut. Mikä on ollut tähän asti haastavinta aloitteen eteenpäin viemisessä?
”Ehdottomasti vaikeinta on saada asialle näkyvyyttä ja muuttaa näkyvyys allekirjoituksiksi. Teoriassa tarpeeksi moni ihminen on nähnyt aloitteeseen liittyvää kampanjamateriaalia somessa ja meillä on tunnettuja henkilöitä aloitteen tukena, mutta silti allekirjoituksia ei ole tarpeeksi. Olemme pohtineet, mistä tämä johtuu. Onko syy-yhteys ojitusten ja vesistön tilan välillä kuitenkin vähän vieras ihmisille? Ehkä on vaikea hahmottaa, miten vaikkapa suon ojitus Puolangalla liittyy Perämeren tummumiseen.”
Kuinka vahva usko sinulla on siihen, että saatte tarvittavat allekirjoitukset kasaan?
Toivon, että saamme, vaikka en tiedä, mikä on se ratkaiseva juttu, millä tavoitamme ihmiset. Jos johonkin uskon, niin siihen, että vesistömme ovat suomalaisille arvokkaita ja niitä halutaan suojella.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Jos saatte aloitteen eduskuntaan, kuinka todennäköisenä pidät sen läpimenoa nykyisessä eduskunnassa?
Haluaisin olla optimisti, mutta se on vaikeaa. Tällä kaudella ei ole tehty kauhean kunnianhimoista ympäristöpolitiikkaa.
Mikä mielestäsi selittää sen, että ojituksesta tuli Suomessa vuosikymmenten kuluessa niin laajalti hyväksytty ja käytännöksi juurtunut tapa?
”Syitä on varmasti monia. Metsä on nähty resurssina, joka nostaa kansakunnan köyhyydestä ja jonka avulla maksetaan sotakorvaukset. Ojitus on ollut edistystä, johon on kannustettu niin metsänhoidon ohjeissa kuin myös rahallisesti. Haitat tulivat näkyviin vasta myöhemmin. Nyt meillä on paljon enemmän tietoa metsäojitusten ympäristöhaitoista, joten on aika muuttaa käytäntöjä.”
