Siirtyminen luonnon kannalta kestävään elämäntapaan on valtava haaste. Kokonaiskulutusta pitäisi vähentää jopa 70 prosenttia, jotta luontojalanjälkemme supistuisi kestävälle tasolle.
Mutta toivoa on. Olemme kaikki eläneet hetken paljon nykyistä kestävämpää elämää. Sellaista, jossa omien tarpeidemme täyttäminen ei vaaranna tulevien sukupolvien mahdollisuutta täyttää omat tarpeensa.
”Pandemia-aika on esimerkki siitä, millainen on kestävä elämä. Se oli järkyttävä aikakausi, mutta samalla se näytti, mitä voidaan saavuttaa, jos todella haluamme tehdä muutoksia elämäntapaamme”, sanoo tutkijatohtori Miia Grénman, joka tutkii Z-sukupolven arvoja, maailmankuvia ja kulutusta Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittamassa BIODIFUL-tutkimushankkeessa.
Tutkimuksen tulokset ovat yllättäviä ja toiveikkaitakin. Koronapandemia on vahvistanut entisestään Z-sukupolven kestävän elämäntavan arvostusta, merkityksellisyyden tavoittelua elämässä ja pyrkimystä tasapainoiseen elämään niin Suomessa kuin Kaliforniassa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
”Aamukahvin nauttiminen, auringon katseleminen, musiikin kuuntelu, puhelinkeskustelut ystävien kanssa ja pienten asioiden arvostaminen olivat heille tärkeitä. Pandemian aikana hidastaminen ja hetkessä eläminen oli merkittävää”, Grénman sanoo.
Z-sukupolven erottaa aiemmista sukupolvista ympäristötietoisuus.
Z-sukupolvella tarkoitetaan 1995–2010 syntyneitä. He ovat nyt 13–28-vuotiaita. Z-sukupolvi syntyi digitaaliseen aikaan. Heillä on ollut käytössään laaja tieto maailman tapahtumista koko elämänsä ajan.
”Z-sukupolven erottaa aiemmista sukupolvista ympäristötietoisuus. He ovat syntyneet kiihtyvän ekologisen kestävyyskriisin keskelle ja se on vaikuttanut heidän arvoihinsa ja maailmankuvaansa. Ympäristötietoisuus on heille se juttu”, Grénman sanoo.
Pandemia vahvisti entisestään tätä tietoisuutta. Eristäytyminen ja rajoitettu elämä pakottivat monia pohtimaan elämäntapojaan ja arvojaan. Kohtuullisuus nousi keskeiseksi arvoksi.
Juttu jatkuu tietolaatikon jälkeen
Z-polvi pyrkii vallankumoukseen kohtuullisuudella
- Tutkijatohtori Miia Grénman tutkii transformatiivista kulutusta. Se tarkoittaa kulutusta, joka tähtää muutokseen.
- Grénmanin ryhmä keräsi kaksi laajaa laadullista aineistoa fokusryhmähaastatteluilla (n=135) ja kyselyillä (n=153) Z-sukupolveen kuuluvilta nuorilta ennen pandemiaa ja pandemian aikana Suomessa ja Kaliforniassa.
- Kuluttamisessa nuoret suosivat kohtuullisuutta, joka ymmärretään tietynlaisena tasapainona tai kultaisena keskitienä, joka huomioi maapallon kantokyvyn ja luonnonvarojen riittävyyden myös tuleville sukupolville.
- Osa Z-sukupolvesta on jopa kieltäytynyt kuluttamisesta. Ilmastoaktivismi on kasvava trendi.
Nuoret valitsivat antiikista hyveellisyyden
Valtaosassa pandemiatutkimuksista on keskittynyt kielteisiin asioihin: syrjäytymiseen, mielenterveysongelmiin ja henkiseen pahoinvointiin. Kun Grénman kysyi nuorilta itseltään kokemuksia hyvästä arjesta ennen pandemiaa ja sen aikana, esiin nousi kestävyyskriisin kannalta myönteisiä tietoja.
”Pandemian aikana ympäristö- ja yhteiskuntatietoisuus lisääntyi. Myös kotimaisten ja paikallisten tuotteiden sekä pienten tuotemerkkien suosiminen korostui. Lisäksi käytetyn tavaran suosio kasvoi. Tämä osoittaa selkeän siirtymän kohti kestävämpiä kulutustapoja ja tietoisempaa valintojen tekemistä”, Grénman sanoo.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Grénmanin mukaan nuorten puheessa kuuluu itämaisten uskontojen ajatus harmoniasta, mutta myös kreikkalaisen filosofin Aristoteleen (n. 384 eaa. – 322 eaa.) ajatus hyveellisyydestä.
Antiikin aikana kilpaili kaksi käsitystä onnellisuudesta. Hedonistit uskoivat nautintoon onnellisuuden lähteenä. Aristoteleen eudaimonistinen koulukunta puolestaan muistutti kohtuullisuudesta ja piti yhteisen hyvän huomioimista tärkeänä.
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.
Akateemisella kielellä sanottuna nuoret ovat siirtyneet vanhempiensa hedonistisesta kulutuskulttuurista kohti eudaimonistista elämää. Vaikka nuoret eivät tietoisesti noudattaisikaan antiikin ajan oppeja, ne heijastuvat heidän ympäristötietoisuudessaan.
”Eudaimoniassa on kyse toiminnan hyvyydestä, siitä, miten toimia yhteisen hyvän puolesta. Tavoitteena on ajatella paitsi omaa itseä, myös muita ja ympäristöä”, Grénman sanoo.
Shokki avasi silmät pienille iloille
Grénman huomauttaa, että pandemia-aika ei ollut ruusuilla tanssimista. Opiskelijat eivät päässeet luennoille. Matkustaminen pysähtyi. Maailma oli shokkitilassa. Z-sukupolven nuoret kokivat muutoksen voimakkaasti.
Shokki avasi kuitenkin mahdollisuuden arvostaa pieniä asioita. Yksinkertaisissa hetkissä Z-sukupolvi näki mahdollisuuden löytää merkitystä ja hyvinvointia.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Kuluttamisen muutokset eivät yksin pelasta ekokatastrofilta, mutta esimerkiksi politiikkatoimien ja johtamisen ohella niillä on merkitystä. Jos Z-sukupolvi pysyy kohtuullisessa elämäntavassa, ja vanhemmatkin ikäluokat luopuvat nautintokeskeisestä kuluttamisesta, kerrannaisvaikutukset olisivat merkittäviä.
”Nuoret toimivat esimerkkinä meille muille. Meidän muiden tulee omaksua uusi näkökulma ja oppia heiltä”, Grénman sanoo.
Z-sukupolvi on kestävyysmurroksen muutosvoima. He alkavat olla globaalisti kaikkein suurin sukupolvi. Kolmannes maailman ihmisistä kuuluu tähän ikäryhmään.
”Heistä tulee valtavirtakuluttajia ja tulevaisuuden johtajia, ja heidän arvomaailmansa kantautuu läpi yhteiskunnan. Mutta kun mietitään kestävyyskriisiä, siihen menee liian pitkä aika.
On tärkeää saada loput yhteiskunnasta omaksumaan Z-sukupolven arvot”, Grénman sanoo.
Ikääntyvät naiset ovat maailman toinen toivo
Nuorten ohella on onneksi toinenkin ryhmä, joka herättää toivoa maailman muutoksesta.
”Erityisesti 60-vuotiaat ja sitä vanhemmat naiset jakavat Z-sukupolven ajatusmaailman ja arvot. He samastuvat miehiä vahvemmin ympäristö- ja kestävyyshaasteisiin.”
Maailman tulevaisuus lepää siis Z-sukupolven nuorten ja ikääntyvien naisten harteilla.
”Voisiko ajatella, ettei esimerkiksi söisi lihaa seitsemänä päivää viikossa, vaan neljänä? Jos kaikki toimisivat näin, kerrannaisvaikutukset olisivat suuria.”
Miten he voisivat löytää toisensa ja yhdistää voimansa? Ehkä se voisi tapahtua muistelemalla yhteistä kokemusta, joka teki meistä kaikista hieman yhteisöllisempiä ja kohtuullisempia.
”Nyt olisi tärkeää palata takaisin pandemian aikaan ja hyödyntää sen myönteisiä piirteitä. Jos voisimme jatkaa elämää sillä tavalla, se olisi merkittävä muutos kestävyyden näkökulmasta”, Grénman sanoo.
Millaisia käytännön kestävyysvinkkejä kulutustutkija antaisi meille hedonistisille keski-ikäisille?
”Voisiko ajatella, ettei esimerkiksi söisi lihaa seitsemänä päivää viikossa, vaan neljänä? Jos kaikki toimisivat näin, kerrannaisvaikutukset olisivat suuria.”
Ei mahdotonta. Muita vinkkejä?
”Jos kengät menevät rikki mutta ovat muuten hyvät, täytyykö ostaa uudet, vai voisiko ne korjauttaa?”
Kuulostaa kohtuulliselta.
