Kuluttaminen on itsekeskeistä, pinnallista materialismia. Väite on tuttu, mutta ei välttämättä totta. Näin ajattelee uskontotieteen tutkija Mikko Kurenlahti Helsingin yliopistosta.
”Monesti kuluttaminen vastaa yksilön perimmäisiin kysymyksiin ja on sellaisena hyvin sosiaalista. Etsimme kuluttamisesta esimerkiksi olemassaolomme arvon tunnustamista”, Kurenlahti väittää.
Mietitäänpä kulutusvalintoja käytännössä. Emme tarvitse uutta vaatetta lämmittämään meitä ilmojen kylmetessä. Kaapissa on jo paljon vaatteita. Silti uusi on meille hyvin tärkeä. Sovituskopissa näemme itsemme muiden silmin.
”Olisinko näissä housuissa sen näköinen, että minusta kiinnostutaan? Olisiko tämä tuoksu tai t-paita minua?” Kurenlahti kuvailee.
Uudet tavarat ovat viestejä itsellemme ja muille.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
”Meillä on jatkuva paine palata uudistumaan, löytämään täyttä potentiaaliamme. Ja jostain syystä teemme sen kuluttamisen kautta. Kuluttaminen on kuin kieli, jolla yritämme kertoa itseämme ja maailmaa todeksi.”
Juttu jatkuu tietolaatikon jälkeen
Kurenlahti on mukana syksyn ensimmäisillä Hyvän tulevaisuuden aamukahveilla 3.9. klo 8:30–9:30. Aiheena on Kulutan, siis olen? Toisena keskusteluvieraana Arto O. Salosen vetämässä Zoom-tilaisuudessa on toimittaja-kirjailija-somevaikuttaja Julia Thurén. Aamukahvit ovat Suomen akatemian SISU-tutkimushankkeen ja Ykspilkkuvitosen yhdessä järjestämä areena kohtuullisen elämäntavan kohtaamisille. Tilaa Zoom linkki täältä.
TIlaa myös Ykspilkkuvitosen uutiskirje ja seuraa meitä Facebookissa niin pysyt ajan tasalla uusimmista uutisista!
Kurenlahti sanoo tunnistavansa myös itsessään identiteettiään rakentavan kuluttajan. Hänen luksushetkensä on hyvä kirja, kuppi teetä ja omaa rauhaa. Hän on tee- ja kahvihifistelijä, teen ja kahvin on oltava hyvää. Mutta tärkeää ei ole vain maku.
”Siinä on läsnä jotain sellaista, että tätä on Mikko.”
Kuluttamalla luomme ja jaamme merkityksiä muille
Jos tietynlainen teehetki viestii itselleni ja muille kuka olen, olemme hyvin kaukana itsekkäästä materialismista. Kuluttaminen onkin syvällistä sosiaalista toimintaa, merkitysten luomista ja jakamista. Kulutamme, koska viestimme tavaroilla keitä olemme, mihin olemme menossa, ja kenen kanssa haluamme matkaamme tehdä.
Kurenlahti kiinnostui kuluttamisesta väitöskirjaa tehdessään. Ympäristöongelmat tuntuivat kiteytyvän aina siihen, että kulutamme liikaa. Siksi kuluttaminen on itsekästä ja pahaa. Kurenlahden mielestä tällainen ajattelu ei auta ymmärtämään sitä, miksi kuluttaminen on meille niin tärkeää – eikä sitä, miten sen tilalle pitäisi tarjota.
”Kuluttaja etsii omanlaistaan pelastusta, lupausta siitä että hän pystyy muuttumaan tämän elämän aikana tietynlaiseksi ja yleensä paremmaksi versioksi itsestään. Markkinoilta jahdataan otetta elämän perimmäiseen tarkoitukseen.”
Uskonnon kaltaista touhua siis.
Tavaroista luopumalla luovumme unelmasta olla jotain
Kurenlahti haluaa herättää ihmiset huomaamaan, kuinka paljon kuvittelemme tulevamme oleviksi kuluttamisen kautta. Markkinat ovat läsnä kaikkialla. Uskonnosta vastausta etsivä ostaa kaulaansa hengellisen symbolin, meditoija hankkii kirjan hengitysharjoituksista.
Tapahtuu merkillinen kiepautus, johon Kurenlahti haluaa meidät herättää: Ihmiset eivät tee tavaroita. Tavarat päätyvät tekemään ihmisen.
”Kuluttamalla etsimme yhteyttä itseemme ja liitymme muihin ihmisiin. Tavaroista saattaa olla vaikea luopua, jos niiden mukana koemme luopuvamme unelmasta olla jotain tai esimerkiksi menetämme kokemuksen yhteenkuuluvuudesta.”
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Entä sitten eettinen kuluttaminen? Pelastaisiko maailman se, että kulutamme sellaisia asioita jotka eivät kuormita ympäristöä kovin paljon? Esimerkiksi palveluita.
Kurenlahden mielestä eettisellä kuluttamisella on selkeä arvonsa, mutta ongelmana on, että sekin tapahtuu kuluttamisen ohittamatonta merkitystä korostavan järjestelmän sisällä.
”Meille myydään ajatusta, että voit vaikuttaa maailmaan ja tulevaisuuteen nimenomaan kuluttamalla. Se ei haasta kyseenalaistamaan sitä, miksi kuluttamisella ylipäätään on nykyisenkaltainen valta-asema.”
Jopa rakkautta osoitetaan kuluttamisen mekanismien kautta
Esimerkki eettisestä kuluttamisesta: merkkipäivänä menemme hienoon ravintolaan syömään. Se tuntuu vastuulliselta valinnalta tavaralahjojen hankkimisen sijaan.
”Osoitamme sillä, että läheiset ovat meille rakkaita ja tärkeitä. Siinä ei ole mitään pahaa, se on inhimillistä. Mutta jostain syystä rakkauden, arvostuksen ja huolenpidon osoittaminen tapahtuu kuluttamisen mekanismien kautta.”
Kurenlahti on siis hieman eri linjoilla aamukahvien vetäjän Arto. O Salosen kanssa, joka on kannattanut mahdollisimman vähäpäästöistä, aineetonta kuluttamista, kuten kulttuurin harrastamista. Luvassa 3.9. aamukahveilla voi siis olla hieman väittelyäkin.
”Voimme ylikuluttaa eettisestikin, ja siitä voi tulla yhtälailla korostunut tapa rakentaa suhdetta itseen, toisiin ja maailmaan. Jos haluamme haastaa itse järjestelmää, kulutuskulttuurin sisäistettyjä lainalaisuuksia, ei eettinen kuluttaminen välttämättä auta näkemään nykytilanteen yli”, Kurenlahti sanoo.
On alettava tehdä todeksi jotain, mitä ei ole vielä olemassa
Kuluttamisen taustalla on siis hyvin yleisinhimillisiä kysymyksiä, jotka eivät tule häviämään. Jos haluamme vähentää kuluttamista, meidän on vastattava ihmisen perimmäisiin kysymyksiin jollain muulla tavalla kuin kuluttamisella.
Mitä se tarkoittaisi käytännössä? Tutkijana Kurenlahti ei halua antaa yksiselitteisiä ja kaikille sopivia vastauksia, mutta kehottaa yhteiseen keskusteluun ja mielikuvitteluun.
”Me tarvitsemme keskustelua, jossa me myönnämme, että kellään ei ole valmista vastausta, vaan vastauksia luodaan yhdessä, ihmisten välissä olevassa tilassa. Tavoitteena on alkaa tehdä todeksi jotakin, mitä ei vielä ole olemassa.”
Kestävyyskriisiä on sanottu mielikuvituksen kriisiksi. Kellään ei tunnu olevan houkuttelevaa, ongelmat ratkaisevaa tulevaisuuden kuvaa.
”Meidän on helpompi ajatella, että maailma loppuu, kuin että vallitseva järjestelmä muuttuu. Ajattelemme, että ensin maailman täytyy romahtaa ja vasta sitten versoo jotain uutta.”
Ensimmäinen askel on olla tietoinen siitä, mitä olemme kaupassa ostamassa.
Henkilökohtaisella tasolla Kurenlahdella on vastausaihio hyvästä elämästä kulutusmekanismin ulkopuolella.
”Minulle hyvä elämä kiteytyy yhä enemmän sanaan rauha. Että olisi rauha maailman ja itsen kanssa, ja suhteet lähimmäisiin kunnossa. Rauha olisi levollisuutta ja löytämistä. Saisi olla ilman, että hapuilee sinne, tänne ja tuonne.”
Mitä odotat Hyvän tulevaisuuden aamukahveilta?
”Minua pyydetään usein puhumaan asiantuntijaroolissa. Olisi kauhean kiva olla ihmisenä läsnä.”
Kuinka ollakaan, se juuri on Hyvän tulevaisuuden aamukahvien tarkoitus. Tulla ihmisenä paikalle mielikuvittelemaan millainen olisi hyvä, kestävä tulevaisuus.
Yksi kommentti artikkeliin ”Kuluttaminen on uskonnollista ja siksi tarraamme siihen kiinni”
Kommentointi on suljettu.