Ruoka on mahtava tapa jokaiselle meistä pienentää hiilijalanjälkeämme. Kuluttajina voimme vähentää kulutuksemme ilmastovaikutusta kymmenen prosenttia rustaamalla ruokavaliota ilmastoystävällisempään suuntaan.
“Isossa kuvassa voi luottaa siihen, että tekee samalla myös terveellisen valinnan, kun ottaa lautaselleen monipuolisestiti kasvisruokia”, tiivistää Kasvipohjaisen ruuan toimialayhdistysksen Pro Vege ry:n toiminnanjohtaja Jukka Kajan kasvisruokaan siirtymisen helppouden.
Kajan on mukana tiistaina 1.10. klo 8.30-9.30 Hyvän tulevaisuuden aamukahveilla. Ajatuksia herättelevän session aiheena on Millaisia ovat 1,5 asteen elämäntavat? Toisena keskusteluvieraana on professsori Arto O.Salosen vetämässä Zoom-tilaisuudessa EU 1.5° Lifestyles -hankkeesta Michael Lettenmeier. Tilaa Zoom-linkki tilaisuuteen täältä.
Kun puhe Kajanin kanssa siirtyy siihen, miten saataisiin aikaan iso muutos eli entistä useampi hamuamaan ostoskärryynsä kasvistuotteita, Kajanilla on selkeä viesti:
“Ruokamurrokseen tarvitaan ne, joita asia ei voisi vähempää kiinnostaa. On naiivi ajatus, että kasvisruoka vastaa suunnattomaan kysyntään ilmastonmuutoksen hillitsijänä. Tutkimusten mukaan ihmiset eivät siirry kasvisruokaan kestävyyssyistä. Paljon merkittävämpänä motivaation lähteenä on terveys.”
Tämän vuoksi kasvisvaihtoehdon pitäisi hänen mielestään olla huomaamaton valinta kaupoissa, kouluissa ja työpaikoilla. Kajan ottaa esimerkiksi kouluruokailun klassikon, pinaattiletut. Niitä harva ottaa sen vuoksi, että ne ovat kasvisruokaa, vaan koska ne ovat totuttu ja hyväksi koettu osa arkea ja perinteistä kouluruokaa.
“Kun kasvisruoasta tehdään alleviivattu juttu ja muusta syömisestä erillinen ilmiö, se ei houkuta uusia ihmisiä mukaan”, hän tiivistää.
Teot työpaikalla vievät kohti muutosta
Mitä omaa ruokaremonttia suunnitteleva voi sitten tehdä, jos oma muutos ei riitä suuren kansallisen ruokamuutoksen aikaansaamiseen? Kajan näkee suuren vaikuttamisen mahdollisuuden työelämässä:
“Yksilön vaikuttavimmat teot ei välttämättä tapahdu siellä arjessa. Se, mitä tekee kahdeksan tunnin aikana työpaikalla, voi olla merkityksellistä. Sen takia itse olen päätynyt työskentelemään ruoan pariin.”
Kajan ymmärtää hyvin, että jokaisen ammatti ei ole sellainen, että voi tehdä vaikka syömiseen liittyvää muutosta. Hän ei myöskään pidä kotona tehtyä ruokaremonttia turhana:
“Totta kai sillä on merkitystä mitä ihminen syö, mutta sitä ei voi skaalata määräänsä enempää. Työpaikalla tehdyn muutoksen vaikutus voi sen sijaan olla merkittävä. Jos saat sata ihmistä syömään kasvisaterian jossain tapahtumassa, vastaa säästyneet päästöt edestakaista lentoa Helsingistä Kööpenhaminaan – noin viittä prosenttia keskimääräisen suomalaisen hiilijalanjäljestä.”
Kajan tietää jo firmoja, jotka ovat tehneet valinnan, että kaikki heidän tilaamansa ruoat ovat kasvipohjaisia ilman, että siitä tehdään sen suurempaa numeroa.
Miksi härkäpavut syönyt possu on halvempi ostaa kuin härkäpapu ?
Ruoan kulutus haukkaa neljäsosan suomalaisten hiilijalanjäljestä. Tutkimusten mukaan ruokavalion ilmastovaikutusta voisi pienentää 30-40 prosenttia ja samalla ruoan ravitsemuksellinen laatu paranisi nykyisestä, jos suomalaiset tekisivät toisenlaisia valintoja ruokakaupassa. Eli muutos toisi enemmän hyvää kuin huonoa tullessaan. Miksi muutos ei sitten ole jo tapahtunut?
Kajan rakentaa kolmen esteen listan, joihin tarttumalla muutosta voisi vauhdittaa nykyisestä. Ensimmäisenä hän nostaa esille isot rakenteet, jotka liittyvät siihen, miten meidän ruokajärjestelmämme on rakennettu tukien ja kustannusten jaon kautta.
“Ilman edullista hintaa ei tapahdu muutosta. On päästävä vaikuttamaan siihen, miten epäsuhta hinnanmuodostuksessa saadaan tasoitettua. Miksi esimerkiksi härkäpapua syövän possun hinta pystytään pitämään halvempana kuin härkäpavusta tehtyjen elintarvikkeiden?”, Kajan kysyy.
Kuva Christopher Carson/Unsplash
Positiivisia signaalejakin on nähtävissä. Kajan ottaa esille tutkimuksen, jossa on arvioitu, että viimeistään 2040 luvulla maitojen hintatasossa on tapahtunut ratkaiseva keikahdus. Sen jälkeen kasviperäisten maitotuotteiden tuotantokustannukset ovat pienemmät kuin eläinperäisten, mikä näkyy lopulta kuluttajahinnoissa.
Kajanin toinen pointti liittyy jo jutun alussa mainittuihin pienempiin rakenteisiin, joihin meistä jokainen törmää arjessaan:
“On olennaista, minkälaisessa ympäristössä kasvisruoka freimataan lounasravintolassa tai supermarketissa. Jos se on erikoisruokavaliona, se ei päädy kaikkien lautaselle.”
Kajan kuvailee, miten ihminen tekee ruokavalinnat pääosin autopilottina ja siksi kasvisruoka pitää olla kaikille saatavissa oleva valinta kaikkien muiden annosten joukossa:
”Supermarketeissa iso vegehylly palvelee tiettyjä ihmisiä. Sekasyöjä menee kuitenkin autopilottina kana- tai lihahyllylle. Jos halutaan saada muutosta ruokavalintoihin, kasvipohjaiset tuotteet pitää saada samaan valintatilanteeseen lihojen kanssa, pois erillisistä omista hyllyistään. Toinen esimerkki on sienipasta ravintolassa. Jos se on listalla muiden ruokien joukossa, se kuulostaa herkulliselta. Mutta jos se on listan alapäässä otsikon ’vegevaihtoehto’ alla, sekasyöjä ei siihen tartu.”
Kajanin kolmas muutoksen kohde ovat asenteet ja normit. Hän ihmettelee, miksi ruoka on identiteettipoliittinen aihe, kun sen pitäisi olla arkinen juttu:
“Ei puuron ja jogurtin välillä ole vihanpitoa aamupalavaihtoehtoina, miksi kasviscurryn ja stroganoffin välillä sitä pitäisi päivällisellä olla?”
Ruokamurros on innostava juttu
Kajan tunnustaa yllättäen, että ruoka ei kiinnosta häntä pätkääkään. Toki hän arvostaa hyvää ruokaa, mutta ennen kaikkea se on Kajanille työkalu saada muutosta aikaiseksi:
“Kun mietin, miten voin urallani lähteä hillitsemään ilmastonmuutosta, ruoka oli ilmeinen valinta. Haluan tehdä hommia sellaisissa paikoissa, missä voin saada vaikuttavuutta aikaan.”
Hän näkee muutoksen kohti kasvispainotteisempaa ruokatuotantoa ja -valiota innostavana juttuna niin arjen kuin kansantalouden tasolla. Hän haluaa mennä kohti ratkaisuja, joilla sama into tarttuisi entistä laajemmalle:
“Tarvitaan toki, että joku maalaa uhkakuvia. Tarvitaan myös aktivismia, että tulee näkyväksi joku tarve muutokselle. Näiden rinnalla pitää olla porukka, joka kertoo iloista ja mahdollisuuksista. Muuten ihmismieli lamaantuu ja passivoituu.”
Kajanin mielestä on turhaa käyttää energiaa kiistelyyn siitä, mitä yksittäinen ihminen saa syödä ja mitä ei. Grillimakkaraa rakastava suomalainen saa rauhassa syödä makkaransa, jos se hänen mökkiperinteisiinsä erottamattomasti kuuluu. Kajan luottaa positiivisten kasvisruokakokemusten olevan parempi polku kohti muutosta.
Kuva Matthieu Joannon/Unsplash
Kajan samaistuu mahdollisuuksien rakentajiin. Hän haluaa siirtää fokusta yksilön vastuusta kasvisruokailun edellytyksien ja mahdollisuuksien parantamiseen. Hänen mielestään on turhaa käyttää energiaa kiistelyyn siitä, mitä yksittäinen ihminen saa syödä ja mitä ei. Grillimakkaraa rakastava suomalainen saa rauhassa syödä makkaransa, jos se hänen mökkiperinteisiinsä erottamattomasti kuuluu:
”Toivon ennemmin, että hänen lounasravintolassaan on valmistettu herkullista kasvisruokaa ja laitettu se ensimmäiseksi linjalle, josta hän ja kaikki muut voivat sen vaivatta valita houkuttelevimpana vaihtoehtona. Ehkä positiiviset kokemukset kasvisruoasta johtavat siihen, että seuraavana kesänä jonkun makkaran korvaa grillatut pensaspavut. On muuten hemmetin hyviä!”
Niinpä, iso muutos ei synny sormella osoitellen.
