Luonnontilaiset suot eivät ole arvokkaita vain monimuotoisuuden ja ilmaston kannalta. Ne voivat olla myös osa puolustusta.
Oululainen vihreä kaupunginvaltuutettu Elisa Hallapuro, 24, on mukana kansalaisaloitteessa, joka vaatii metsäojitusten rajoittamista. Aloitteen allekirjoittaja voi tukea samalla kustannustehokasta maanpuolustusta, ilmastotavoitteita ja luonnon monimuotoisuuden vahvistamista.
Hallapuron mukaan luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on osa kokonaisturvallisuutta. Esimerkiksi rajaseudun kosteikko- ja suoalueet toimivat itsearvoisen merkityksensä lisäksi myös puolustustarkoituksessa.
”Turvatut ekosysteemit suojaavat vastavuoroisesti ihmiselämää”, hän sanoo.
Yli 6 700 allekirjoitusta kerännyt Sinilevät kuriin -kansalaisaloite haluaa rajoittaa metsäojituksia, jotta Suomen järvien tummuminen ja rehevöityminen pysähtyisi. Tutkimusten mukaan järviä pilaavat erityisesti metsäojista valuvat ravinteet ja humus.
Itärajan soiden ennallistamisessa yhdistyisivät vesistöjen suojelun ja maanpuolustuksen tavoitteet.
”Monet asiantuntijat ja vihreät poliitikot ovat nostaneet tätä esille. Aiheena se on erittäin ajankohtainen, ja näkisin itsekin järkevänä ohjata puolustukseen ja rajaturvallisuuteen kohdistetusta rahoituksesta siivu myös muihin kokonaisturvallisuutta olennaisesti edistäviin tekijöihin”, Hallapuro sanoo
Käytännössä kosteikot ja kaatuneet puut toimisivat luonnollisina puolustusesteinä, jos Venäjä päättäisi hyökätä Suomeen.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Ajatus ei ole aivan tuulesta temmattu. Ympäristö- ja puolustusministeriöt selvittävät parhaillaan rajaseudun soiden ennallistamisen mahdollisuuksia. Muualla Euroopassa, erityisesti Puolassa, niitä on jo ryhdytty palauttamaan kosteikoiksi strategisista syistä.
Takana on luonnollisesti myös raha. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on avannut rahahanat puolustusinvestoinneille. Osa poliitikoista haluaa kanavoida rahaa myös ennallistamiseen käyttämällä puolustuksellisia perusteluita.
Juttu jatkuu tietolaatikon jälkeen
Elisa Hallapuron vinkit vesistöjen suojeluun
- Allekirjoita aloite ja vinkkaa siitä myös kaverille!
- Minimoi omasta toiminnastasi aiheutuvat suorat haitat vesistöille – älä päästä vesistöihin sinne kuulumattomia roskia tai aineita. Huolehdi etenkin ongelmajätteiden oikeaoppisesta kierrätyksestä.
- Hoksauta kuntasi päättäjille huolesi lähiluonnon ja vesistöjen tilasta, kehittämisideat ja palaute otetaan varmasti vastaan.
Puolustus ja luonto samassa paketissa
Ympäristöministeriön ja puolustusministeriön yhteinen työryhmä arvioi, voisiko itärajan soita palauttaa luonnontilaan osana EU:n ennallistamisasetuksen toimeenpanoa.
Käytännössä selvitys koskee muun muassa soiden uudelleen vettymistä, kosteikkojen perustamista sekä myrskytuhoalueiden hyödyntämistä luonnollisina esteinä. Tavoitteena on samanaikaisesti hidastaa luontokatoa ja vahvistaa rajaseudun ekologisia ja strategisia suojavyöhykkeitä.
Hallapuro pitää tätä kehitystä tärkeänä. Hänen mukaansa nykyinen turvallisuuskäsitys painottuu liian yksipuoleisesti perinteiseen sotilaalliseen puolustusvalmiuteen.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
”Vallitseva turvallisuuskäsitys painottuu vahvasti valtiolliseen järjestykseen ja puolustukselliseen valmiuteen, jättäen vähälle huomiolle muut kokonaisturvallisuuden osa-alueet, kuten ympäristöturvallisuuden ja henkisen kriisinkestävyyden. Ilmastokriisistä ja luontokadosta tulee puhua turvallisuuskysymyksinä”, Hallapuro sanoo.
Myös muualla Euroopassa aihe on noussut pinnalle. Politico-lehden mukaan Puola on pisimmällä: maan puolustusministeriö haluaa ennallistaa itärajalle mahdollisimman paljon kosteikkoalueita, ja Suomi aikoo keskustella yhteistyöstä sekä Puolan että Viron kanssa.
Pienikin metsäoja puskee humusta Itämereen asti
Hallapuron mielestä jokainen voi omin silmin todistaa luonnon monimuotoisuuden hupenemista: vesistöt tummuvat ja rehevöityvät, lajien määrä vähenee ja kansallismaisemat köyhtyvät.
Pienikin metsäoja puskee humusta ja ravinteita vesistöihin ja aina Itämereen asti.
”Alkuperäisestä suopinta-alastamme jopa puolet on kuivatettu ojittamalla ja metsäpinta-alastamme vain noin prosentti on luonnontilaista. Planetaaristen rajojen ylittämisen mahdollistava kunnianhimoton ilmasto- ja luontopolitiikka syö jatkuvasti pohjaa kestävältä tulevaisuudelta, joka huolettaa erityisesti nuoria.”
Suomen rooli on hänen mukaansa kokoaan suurempi – sekä hyvässä että pahassa.
”Suomi on tunnetusti osoittanut ylpeyttä tuhansista järvistään luonnonsuojelun edelläkävijänä, mutta tällä hallituskaudella asian suhteen on otettu jyrkästi takapakkia. Sanat ja teot eivät kohtaa.”
Nuoret kaipaavat vaikuttamisen mahdollisuuksia
Nuorten kiinnostus ympäristöön on Hallapuron mielestä ilmeinen. Ongelmana on, että vaikutusmahdollisuudet koetaan heikoiksi.
”Nuoret ovat lähtökohtaisesti todella kiinnostuneita ympäristökysymyksistä. Moni ikäisistäni kantaa suurtakin huolta näistä asioista ja olisi valmis toimimaan niiden eteen, mutta kokee mahdollisuutensa vaikuttaa päätöksentekoprosesseihin olemattomiksi.”
Hän kuitenkin rohkaisee jokaista lähestymään aihetta arjen kokemusten kautta: vesistöjen tummumisen voi havaita lähes missä päin Suomea tahansa.
Metsänomistajien huolia ymmärtäen
Hallapuro tietää, että kaikki eivät suhtaudu metsien ojitukseen kriittisesti. Hän kuitenkin muistuttaa, että ylimitoitetun ojituksen haitoista maksavat lopulta kaikki.
”Myös moni metsänomistajista jakaa ajatuksen siitä, että ojituksen hyötyjä ja haittoja tulee punnita aiempaa tarkemmin, sillä ajankohtaisin tieto ei tällä hetkellä kohtaa käytännön tasoa. Olemme jumiutuneet vanhentuneeseen ajattelutapaan – tuottavuusnäkökulman sijaan tulisi painottaa kestävyysnäkökulmaa”, hän sanoo.
Siksi Hallapuro pitää vireillä olevaa kansalaisaloitetta metsäojitusten rajoittamiseksi tärkeänä. Sen tavoitteena on vähentää tarpeettomia metsätaloudellisia ojituksia ja vahvistaa lainsäädäntöä.
”Haluan kirittää kaikkia allekirjoittamaan aloitteen turvallisemman ja kestävämmän tulevaisuuden puolesta. Jokaisella nimellä on merkitystä, jotta kansalaisaloite saadaan käsittelyyn. Suojellaan arvokasta luontoamme, sillä se suojelee meitä! ”
