Suomessa käydään samanaikaisesti kahta kiivasta luontotaistelua. Helsingin Stansvikissa luonnonsuojelijat ja kaupunki kiistelevät siitä, saako vanhaa metsää kaataa asutuksen alta. Samaan aikaan luonnonsuojelujärjestöt suunnittelevat vievänsä oikeuteen riistakeskuksen luvan kaataa alkavalla pyyntikaudella 300 ilvestä.
Tapauksia yhdistää se, että luonnon monimuotoisuuden suojelu on noussut yhteiskunnallisella agendalle äkkiä ja yllättäen. Ja se, että päättäjät ja virkakunta osallistuvat kiistoihin riitelemällä keskenään.
Helsingin kaupungilla on kunnianhimoinen strategia luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi ja samalla kovat asuinrakentamisen tavoitteet. Niiden keskinäisestä arvojärjestyksestä ei ilmeisesti sovittu etukäteen. Stansvikissa näyttää siltä, että monimuotoisuuden merkitys osalle kaupunkilaisista aliarvioitiin.
Riistakeskus on myöntänyt luvat ilveksen metsästykseen vetoamalla kannanhoitoon ja metsästyskulttuurin vaalimiseen. Laki ei kuitenkaan tunne suojellun lajin metsästystä näillä perusteilla. Hallinto-oikeudet kumosivat susien kannanhoidolliset kaatoluvat vuonna 2022. Susi on potentiaalisesti ihmiselle vaarallinen eläin ja sen kannanhoidollinen metsästys voi olla perusteltua, jos suojelun suotuisa taso täyttyy. Ihmiselle vaarattoman ilveksen kohdalla tällaisia perusteita on vaikea löytää.
Onko uskallusta tulla yhteiseen piiriin? Sekin on osa monimuotoisuutta.
Kiistat kuuluvat politiikkaan, myös ympäristöpolitiikkaan. Samoin vallankäytön ajoittaiset hutit. Poliitikot ja virkakunta näyttävät toimivan kitkattomasti yhteen vain niissä yhteiskunnissa, joissa kitkan kipinät eivät koskaan tule julkisuuteen.
Silti on perusteita olla huolissaan ympäristökiistojen suunnasta.
Suomessa on vallinnut legalistinen perinne, jossa virkakunnan ajatellaan ajavan yleistä etua. Tällainen luottamukseen perustuva järjestelmä on vähän harmaa ja tylsä. Se on kuitenkin palvellut Suomea hyvin ja vähentänyt tarvetta haastaa julkista valtaa oikeusteitse tai kansalaistottelemattomuuden kautta. Nopeasti muuttuva mielipideilmasto ja luonnon arvon ymmärryksen kasvu haastavat tätä tasapainoa. Siihen reagoivat poliitikot sekoittavat pakkaa poukkoilevalla päätöksenteolla.
Kiistojen sijaan tarvetta on niiden ennaltaehkäisylle ja näkemysten yhteensovittamiselle
Riistakeskuksen luova laintulkinta ilveksen kannanhoidosta ja metsästyskulttuurin vaalimisesta miellyttää osaa metsästäjistä, mutta ei vahvista luottamusta siihen, että ilvesjahdin tavoitteena on yleinen etu.
Stansvikissa kuvio on monimutkaisempi. Siellä Helsingin kaupungin strategiset suojelu- ja rakentamistavoitteet lyövät toisiaan korville. Lyöjä on siis kaupunki itse. Toinen käsi soveltaa lainvoimaista kaavaa, toinen ajaa viereisen kaava-alueen luvattua uudelleenarviointia.
Nyt hakattava alue ei kuulu uudelleenarvioinnin piiriin, mutta epäselvä tilanne lienee rohkaissut aktivisteja uskomaan, että päätöksessä on vielä lypsyn varaa. Varsinkin, kun hakattavalta alueelta on paljastunut suojeltavaksi luokiteltava pieni virtavesi, noro. Sen perusteella hakkuut on nyt osittain keskeytetty. Epäselvyys ei lisää kansalaisten luottamusta siihen, että kaupungin viranhaltijat ovat aidosti ottaneet luonnon monimuotoisuustavoitteet huomioon.
Toisaalta lainvoimaisten päätösten haastaminen kansalaistottelemattomuuden keinoin on kova keino ja sellaisena pikemminkin oire kuin pysyvä ratkaisu. Aktivisteilla on toimintaansa oikeus ja velvollisuuskin, mutta onko heillä kykyä ja halua etsiä akuutin protestoinnin lisäksi suurempaa yhteistä visiota?
Ympäristökiistat eivät pääty tähän syksyyn. Suomi ei selviä ilmastonmuutoksen ja luontokadon haasteista, jos kansan jakaantumisen lisäksi myös virkakunnassa aletaan soittaa omaa porukkaa viihdyttävää sooloa ja aktivistit pysyvät poteroissaan. Sen sijaan tarvetta on kiistojen ennaltaehkäisylle ja näkemysten yhteensovittamiselle, joiden taitojen oppimiseen voisimme kaikki kanavoida luovaa touhukkuuttamme.
Ympäristökysymykset ovat monimutkaisia ja niiden ratkaisu edellyttää halua uudenlaiseen, kaikkia kunnioittavaan yhteistyöhön. Se voi olla oppimisen paikka paitsi arvostaan tarkoille virkakunnalle ja poliitikoille, myös konflikteista eläville ympäristöjärjestöille. Onko uskallusta tulla yhteiseen piiriin? Sekin on osa monimuotoisuutta.
Kirjoittaja on kestävän elämän median Ykspilkkuviiden luontoa rakastava päätoimittaja, jolla on sekä kalastus- että metsästyslupa.
