Viime viikolla pikkujouluissa tuntematon nainen tuli juttelemaan ja sanoi, että tunnisti minut Hyvän tulevaisuuden aamukahveista. Olin tietysti hämmästynyt, koska kahvien moderaattorina minä en aamun zoomeissa näe kuin mustia laatikoita satojen osallistujien kohdalla. Minun kasvoni taas näkyvät sadoille. Mitä sitä sanotaankaan apinasta, jonka kaikki tuntevat, mutta joka ei tunne ketään…
Olin totta kai kovin ilahtunut, koska kohtaaminen kertoi minulle siitä, että Hyvän tulevaisuuden aamukahvit ovat jääneet monelle ihmiselle mieleen positiivisena kokemuksena. Niin hyvänä juttuna, että meidän tekijöiden näkeminen toisessa ympäristössä ilahduttaa.
Pikkujoulutapaaminen ei jäänyt yllättävyydestä huolimatta ainutkertaiseksi, sama tapahtui sen jälkeen muutaman kerran viikon aikana. Minut on tunnistettu tiistaiaamun tilaisuuksista tuttuna ja tultu iloisena jakamaan omia kokemuksia kahvihetkistä. Jokainen keskustelu on ollut lämminhenkinen ja täynnä kiittäviä sanoja Hyvän tulevaisuuden aamukahveista
Ei ole kovin tavallista, että päädyn “julkkikseksi” jonkun projektini kautta. Viimeistään siitä olen ymmärtänyt, että tänä vuonna olemme saaneet aikaan jotain ainutlaatuisen hienoa Hyvän tulevaisuuden aamukahvien muodossa. Miksi muuten minuun suhtauduttaisiin kuin hyvään tuttuun?
Nämä satunnaiset tapaamiset ovat olleet minulle loistava tilaisuus sukeltaa vähän syvemmälle siihen, mikä Hyvän tulevaisuuden aamukahveissa on niin kaunista ja koukuttavaa. Tilastot ovat sen jo näyttäneet vuoden mittaan kiistatta: kävijöitä on ollut 200-300 joka kerta, jokaisen aamukahvin lopussa jaettuun nettikyselyyn vastanneista yli 90 prosenttia on ollut kerrasta toiseen tyytyväisiä tilaisuuden antiin ja käytännössä jokainen kyselyyn vastannut olisi ollut valmis suosittelemaan tilaisuutta lähipiirilleen. Tällaiset luvut ovat todella harvinaisia tieteellisen tiedon kansantajuistamisessa.
Olemme tekijätiimissä useaan otteeseen miettineet, missä olemme osuneet niin oikeaan, että tulos on ollut tämä. Mikä on saanut sadat ihmiset kuukausi kuukauden jälkeen kömpimään aamukahvinsa kanssa koneen ääreen seuraamaan professori Arto O. Salosen vetämää kohtuullisen elämän keskustelua kahden vieraansa kanssa?
Meillä on jonkinlainen aavistus siitä, mikä on mennyt oikein. Satunnaiset keskustelut viime viikon aikana kirkastivat tätä ajatusta minulle.
Vastaus on voimaantuminen. Ihmiset kokevat, että he lähtevät kahveilta jatkamaan päiväänsä vähän vahvempina kuin olivat sinne tullessaan. Kaikki eivät sanoita tätä tunnetilan muutosta näin selkeästi, mutta taikapölyn lailla monien iholle on laskeutunut aamuissa jotain. Tästä voimaantumisesta puhuivat myös kaikki kohtaamani keskustelijat kuluneen viikon aikana.
Osallistujat ovat saaneet antaa myös avointa palautetta jokaisen aamukahvitilaisuuden jälkeen. Näissä kommenteissa on ollut sama syvä vire. Yksi kommentoija kirjoitti: “Haluaisin heti lähteä mukaan ihan konkreettisesti rakentamaan kanssanne hyvää.”
Tuossa lauseessa tiivistyy hyvin se, mikä on Hyvän tulevaisuuden aamukahvien vetovoima. Ajassamme, joka on täynnä huonoja uutisia, toivon ilmapiirin luominen on arvokasta.
Aamukahvien vuosi on nyt paketissa. Viimeisillä kahveilla oli yhtä vaille 260 ihmistä linjoilla. Aika monelle olemme onnistuneet luomaan toivoa. Toivottavasti voimme tehdä sitä myös ensi vuonna.
Toiveikasta loppuvuotta kaikille!
Hyvän tulevaisuuden aamukahvit ovat Ykspilkkuviis Median ja Suomen Akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman SISU-hankkeen järjestämiä kohtuullisen elämäntavan kohtaamisia, jossa pöyhitään vaihtoehtoisia näkymiä tulevaisuuteen. Vuonna 2024 aamukahvit järjestettiin kahdeksan kertaa.
