Jo kymmenen vuoden kuluttua Suomi voi olla maa, jossa pukeudutaan tyylikkäästi ja asutaan kauniisti sisustetuissa kodeissa.
”Meillä kaikilla olisi nykyistä laadukkaammat ja kauniimmat vaatteet. Laiskanlinnat olisi verhoiltu, ja kodin tuotteet olisivat pitkäkestoisia”, sanoo käytettyjä brändivaatteita verkossa myyvän Emmyn toimitusjohtaja Timo Huhtamäki.
Suomen loikka laatuun ja kauneuteen olisi kiertotalouden ansiota. EU:n sääntely olisi vienyt pikamuodin muodista, ja korjaus- ja käsityöläisammatit kukoistaisivat kymmenien vuosien hiljaiselon jälkeen.
”Jaksan uskoa, että systeeminen muutos kohti kiertotaloutta johtaa siihen, että meillä on lopputuloksena parempaa tavaraa kuluttajien käytössä”, Huhtamäki sanoo.
Näkemys voi yllättää. Markkinointi on saanut meidät uskomaan, että kauneus ja laatu tarkoittavat uutuutta, etenkin vaatteissa. Kiertotaloudessa on monille kirpputorin tuoksu. Huhtamäen nenään se on luksuksen aromi.
”Kun katson meiltä myytyjä Armanin kaksirivisiä vintage-pukuja, joista ostajat ovat lähettäneet kuvia, niin ai että ne ovat hyvän näköisiä. Ostaja on vielä käynyt räätälillä lyhentämässä vähän hihaa”, Huhtamäki huokaa.
Kun Armanin villapuku tulee joskus käyttöikänsä päähän, se voidaan kierrättää uusiksi kuiduiksi paremmin kuin esimerkiksi polyesterisekoitteen, jota on vaikea ottaa talteen villan joukosta. Luonto ja ilmasto kiittävät.
Mikä kiertotalous?
Kiertotaloudella tarkoitetaan taloutta, jossa uusien tuotteiden sijaan kulutetaan palveluja.
Tavaraa lainataan, vuokrataan ja myydään eteenpäin.
Neitseellisiä luonnonvaroja käytetään mahdollisimman vähän.
Materiaalit pyritään pitämään kierrossa ja jätteen määrä minimoidaan.
Kiertotaloudesta toivotaan apua ilmastonmuutoksen ja luontokadon pysäyttämiseen.
Käytettyä jopa kolmannes kaikesta tavarasta
Huhtamäki on talous- ja markkinointimies, jota kiertotalous puraisi jo lapsuuden kirpputoreilla 90-luvun lama-ajan Hämeessä. Kirppareilla luuhattiin viikonloput ja haettiin sieltä kodin huonekalut ja elektroniikka.
”Se on jännä miten joistain lapsuuden kokemuksista voi muodostua uraa ohjaava teema. Sieltä tulee se ajatus että haluan olla tässä kirpparihommassa mukana.”
Huhtamäki on myynyt kierrätyspohjaisia tuotteita Biolanilla ja Raisiolla ja kehittänyt kuluttajien kiertotaloutta Tori.fi:n markkinointijohtajana. Kokemukset vahvistivat uskoa kiertotalousmurrokseen.
”Se oli varsinainen herkkutarjotin, kun näki datasta kahden miljoonan ihmisen ostokäyttäytymisen”, Huhtamäki sanoo.
Nyt hän on kiertotalouden sananjulistaja, joka näkee käytetyn tavaran kaupassa kansantaloudelle ison mahdollisuuden. Huhtamäki uskoo, että käytetyn tavaran kauppa voi nousta jopa kolmannekseen kaikesta tavarakaupasta kymmenessä vuodessa.
”Z-sukupolvessa 64 prosenttia aloittaa ostamisen käytetyn tavaran markkinoilla. Heillä ei ole vielä kovin paljon ostovoimaa, mutta kun sitä tulee, he voivat muuttaa tavarakauppaa merkittävästi.”
Käytetyn veroale rohkaisisi tavarataloja
Huhtamäen visiota tukee EU:n komission kesällä julkaisema ehdotus jätedirektiiviksi. Se pyrkii vahvistamaan kiertotaloutta esimerkiksi tekemällä neitseellisten raaka-aineiden käytön vähemmän houkuttelevaksi ja velvoittamalla tekstiilien tuottajia kierrätykseen. Käytännön keinoista ei kuitenkaan vielä ole yksimielisyyttä.
Huhtamäen mielestä sopivia keinoja voisivat olla käytettyjen tuotteiden verokannan laskeminen tai alan työvoimakustannusten verovähennysoikeuden lisääminen. Uusien vaatteiden myyntikate pyörii 70 prosentissa, kun taas käytetyissä se on noin 20 prosenttia.
”Käytetyn tavaan arvonlisäveroa voisi säätää kansallisesti alemmas. Esimerkiksi kymmenen prosentin alv toisi valtavia etuja ja kannustaisi isoja kauppakeskuksia myymään käytettyjä tuotteita.”
Itävallassa on kokeiltu palveluseteliä, jolla voi ostaa esimerkiksi vaatteiden korjauspalvelua. Se voisi palauttaa käsityöammatit taas muotiin ja opettaa kuluttajia ostamaan ja huoltamaan laatua.
Sata tuhatta uutta työpaikkaa
Huhtamäen mielestä käytetyn tavaran kaupan valtavaa potentiaalia ei nähdä Suomessa. Kuluttajien välisen kaupan arvo ei näy tilastoissa. Britanniassa käytetyn tavaran myynnin ja vuokrauksen kaupan arvoksi on arvioitu noin kahdeksan miljardia euroa.
”Minua kaihertaa se, että valtaosa käyttötavarasta tuodaan Suomeen ulkomailta. Meille tuodaan huonekaluja, elektroniikkaa, vaatteita ja niin edelleen 20 miljardilla eurolla. Aina kun ostamme uutta, se heikentää kauppatasetta”, hän sanoo.
Jos sen sijaan kuluttajat ostaisivat pitkäikäisiä tuotteita ja myisivät niitä aikanaan eteenpäin, sekä myyjä että kansantalous hyötyisivät.
”Kun tavara kiertää, myyjälle muodostuu tuloa joka kerta, kun hän myy jotain. Käytettynä ostaminen oikaisee kauppatasetta ja buustaa valtion ja yksityisten kuluttajien taloutta. Näitä käytetyn tavaran kaupan dynaamisia vaikutuksia ei kukaan ole tutkinut.”
Huhtamäki uskoo, että käytetyn tavaran kaupassa on myös merkittävä työllisyyspotentiaali. Hän uskoo jopa yli sadan tuhannen työpaikan syntyyn Suomessa.
”Kun teollisuus automatisoituu, käytetyn tavaran kauppa on sosiaalisesti merkittävää työllistämistä. Se osallistaisi ihmisiä palkkatyön yhteiskuntaan. Eivätkä nämä ole mitään matalapalkkahommia, vaan voit tienata 2000–3000 euron kuukausipalkan.”
Käytetyn tavaran käsittelyyn ja myymiseen liittyvät työpaikat eivät vaadi korkeaa koulutusta, vaan niihin voidaan kouluttaa muutamassa kuukaudessa. Se tekee niistä hyviä työpaikkoja esimerkiksi osalle vaikeasti työllistyvistä työnhakijoista ja maahanmuuttajista.
Moni kiertotalousyhtiö tekee tappiota
Viime aikoina on puhuttu kiertotalousyhtiöiden tappioista. Ruotsin kiertotalouden tähden, tekstiilijätettä hyödyntävän Renewcellin osakekurssi putosi 90 prosenttia tällä viikolla sen ilmoitettua odotettua heikommasta myynnistä.
Myös merkittävä osa suurista suomalaisista kiertotalousyhtiöstä tekee tappiota. Esimerkiksi käytettyjä design-huonekaluja myyvä Mjuk teki kahden miljoonan euron liikevaihdolla tappiota 3,7 miljoonaa euroa vuonna 2022. Käytettyjä matkapuhelimia myyvä Swappien liikevaihto oli 91,1 miljoonaa euroa ja tappio 41,6 miljoonaa.
Huhtamäki toppuuttelee puheita, joiden mukaan kiertotalous olisi vaikeuksissa. Hänen mukaansa se liittyy siihen, että suurien investointien jälkeen volyymia pitää kasvattaa, kunnes kannattavuusraja ylitetään. Emmyllä niin on tapahtunut viime kuukausina.
”On normaalia, että kasvuyhtiö tekee miinusta. Viidestä kymmeneen vuotta menee, ennen kuin toiminta alkaa kannattaa”, Huhtamäki sanoo.
